| dc.description.abstract | Vuoristoissa ja poluilla käytävät ultramatkan kilpailut ovat viimeisten vuosien aikana lisääntyneet huimasti ja niiden suosio kasvaa jatkuvasti. Ne käsittävät maratonia pidemmät matkat, joissa korkeuserovaihtelut ovat suuria ja reitit kulkevat vaihtelevilla vuoristo- ja metsäpoluilla. Lajiin kuuluvat sekä yhden päivän kestoiset kilpailut että useamman päivän etappikilpailut. Tässä seminaarityössä syvennytään vuori- ja polkujuoksujen ultramatkojen lajianalyysiin sekä valmennuksen ohjelmointiin.
Biomekaniikka. Juoksu on ihmisen luonnollinen tapa liikkua ja juoksuaskel voidaan jakaa kontakti (tuki)- ja lentovaiheeseen. Kontaktivaihe alkaa jalan koskettaessa maata ja loppuu sen irrotessa maasta. Lentovaihe kuvaa peräkkäisten tukivaiheiden välillä olevaa vaihetta juoksun aikana. Yksi askelsykli sisältää molemmat ko. vaiheet. Juostessa maksimaalista pikajuoksua kontaktivaiheen osuus askelsyklistä on pikajuoksijoilla noin 40 -50 % ja hitaammilla nopeuksilla juoksun kontaktivaiheen osuus kasvaa voimakkaasti erityisesti pitkillä kestävyysjuoksumatkoilla. Biomekaanisesti juoksunopeus riippuu askelpituudesta ja –tiheydestä ollen niiden tulo. Vauhtia kasvatetaan pääosin askelpituutta lisäämällä, koska se vaatii vähemmän energiaa. Vuoristossa käydyssä 166 kilometrin kilpailussa havaittiin askeltiheyden lisääntyneen väsymyksen seurauksena ja samalla odotetusti kontaktivaiheen osuus askelsyklistä kasvoi. Venymislyhenemissykluksessa elastista energiaa varastoituu lihaksiin kontaktivaiheen alussa jarrutusvaiheessa eli eksentrisessä osassa (lihas pitenee), joka vapautuu liike-energiaksi lihaksen lyhentyessä kontaktin työntövaiheessa eli konsentrisessa osassa. Alamäkijuoksussa jarrutusvoimat ovat hallitsevia, jolloin käytetään paljon eksentristä lihastyötä. Ylämäissä taas työntövoimat ovat suurempia ja konsentrinen lihastyö hallitsee. Tuuli, maaston profiili sekä alustan pehmeys-kovuus (jäykkyys) vaikuttavat energiankulutukseen juoksun aikana. Hyvä juoksutekniikka mahdollistaa taloudellisemman suorituksen ja tärkeintä on pitää lantio ylhäällä ja välttää turhia sivuttaisliikkeitä.
Fysiologia. Kestävyyssuorituskyky on tärkeää yli kahdenminuutin kestoisissa suorituksissa ja siihen vaikuttavat maksimaalinen hapenottokyky, pitkäaikainen aerobinen kestävyys, taloudellisuus sekä hermo-lihasjärjestelmän suorituskyky. Ultrapitkillä juoksumatkoilla tärkeintä suorituksen kannalta on kyky ylläpitää suurta työtehoa suhteessa omaan VO2max:iin. Kilpailun aikana energiaa eli adenosiinitrifosfaattia (ATP) tuotetaan pääosin aerobisesti, tosin suorituksen alussa, kiritilanteissa ja rytminvaihdoksissa myös anaerobinen puoli aktivoituu. Kehon rasvavarastoto on tärkeä energianlähde ultrasuorituksen aikana, koska noin 60 % kokonaisenergiasta saadaan rasvoista 80 kilometriä pitkän kilpailun aikana. Myös kilpailun aikana nautitulla hiilihydraatilla on suuri merkitys jaksamisen kannalta. Suorituksen taloudellisuus kuvaa hapenkulutusta tietyllä submaksimaalisella vauhdilla. Mitä pienempi hapenkulutus, sitä taloudellisempi juoksija on ja kuluttaa vähemmän energiaa verrattuna epätaloudellisempaan juoksijaan. Taloudellisuus erottaa viime kädessä hyvät juoksijat huonommista. Ultravuorijuoksuissa väsyminen voi johtua energiavarastojen loppumisesta ja hermolihasjärjestelmän väsymisestä, jotka ovat seurausta ylä- ja alamäkien juoksemisesta, kilpailun pituudesta sekä ympäristön olosuhteista. Jos kilpailu käydään kokonaan tai ainakin osittain korkeassa ilmanalassa, tulee sopeutumisen olla riittävää terveydellisten riskien välttämiseksi. Myös kuuman ja kylmän ilman vaikutukset tulee ottaa huomioon, nesteytys ja ravinto olla kunnossa sekä valmistautuminen riittävää erilaisten sairastumisten ja loukkaantumisten välttämiseksi.
Ultravuorijuoksija huipulla. Vuori- ja polkujuoksujen ultramatkoilla kilpailijoiden määrä on ollut viime vuosina suuressa kasvussa ja kautta aikain osallistujien ikä on painottunut 30-40 ikävuoden tienoille. Monet siirtyvät vanhemmiten lyhyemmiltä matkoilta ultrapitkille matkoille, joissa nopeus ei ole suorituksen kannalta niin merkittävässä asemassa. Huipulla on kuitenkin monen ikäisiä urheilijoita eri taustoista. Osallistujia tulee eniten Euroopasta ja sen jälkeen Amerikasta niin polku-kuin vuorijuoksuissa. Juoksijoiden painoindeksit ja rasvaprosentit vaihtelevat yksilöittäin, eikä niiden merkitys ole ultramatkoilla yhtä suuri lyhyenpiin matkoihin verrattuna, vaikkakin parhailla juoksijoilla ne ovat yleisesti matalampia. Suoritukseen vaikuttavat hapenottokyky, kyky työskennellä lähellä omaa VO2max:ia ja lihasvoima. Tutkimusten mukaan hyvä suoritus oli yhteydessä suureen juoksukilometrimäärään viikossa sekä harjoittelun intensiteettiin. Lisäksi aiempi kokemus ultramatkoista ennusti hyvää tulosta kilpailuissa.
Vuori- ja polkujuoksun ultramatkojen harjoittelu. Harjoittelun perustekijöitä juoksun ultramatkoilla ovat säännöllisyys, kesto ja intensiteetti. Harjoittelun tulisi olla monipuolista ja vaihtelevaa sekä progressiivista, jotta elimistöön kohdistuisi haluttuja adaptaatioprosesseja. Lepo, ravinto ja palautuminen korostuvat kovilla harjoitusjaksoilla, koska vain niiden kautta superkompensaatiota eli kehittymistä voi tapahtua. Vuoriultrajuoksijan tärkeimpiä harjoituksia samoin kuin pitkillä kestävyysmatkoilla yleensä ovat juosten tapahtuvat perus-, vauhti- ja maksimikestävyysharjoitukset. Lisäksi mäkijuoksu ja voimaharjoittelu tukevat kokonaisuutta ja kehittävät niin suorituksen taloudellisuutta kuin myös hapenottokykyä. Harjoittelussa tulisi myös huomioida tulevien kilpailuiden sääolot ja maaston profiilit ja harjoitella niiden mukaisesti.
Kansainvälinen ja kansallinen kilpailujärjestelmä. Maailmalla vuorijuoksuissa järjestetään lukuisia niin yksittäisiä kuin tiettyyn kilpailusarjaan kuuluvia ultramatkan juoksukilpailuja. Ultra Skyrunning -kilpailusarjaan kuuluvat vuoristoissa käytävät ultramatkan kilpailut, joita järjestää lajin kansainvälinen liitto International Federation for Skyrunning (IFS). Se järjestää myös lajin maailmanmestaruus- ja maanosienmestaruuskilpailuja. Polkujuoksujen ultramatkojen osalta Ultra Trail World Tour -kilpailusarja tarjoaa mahdollisuuden osallistua kansainvälisiin kilpailuihin. Sillä on myös kansainvälinen lajiliitto International Trailrunning Association (ITRA). Suomessa polkujuoksun suosion kasvu on saanut aikaan lajiin erikoistuneiden seurojen perustamisen, mutta kansallista lajiliittoa ei kuitenkaan vielä ole. Suomessa kuitenkin järjestetään monia polkujuoksun ultramatkojen kilpailuita ja vuonna 2015 käynnistyy ensimmäistä kertaa kansallinen Ultra Trail Tour -kilpailusarja, joka sisältää kolme osakilpailua.
Valmennuksen ohjelmointi. Harjoittelun ohjelmointi on tärkeää urheilijan kehittymisen kannalta. Sen avulla kovat ja kehittävät sekä kevyet palauttavat viikot vuorottelevat, jolloin urheilijalle annetaan riittävästi aikaa palautua kovista harjoituksista. Vuosi jaetaan harjoittelukauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen, kilpailukauteen ja ylimenokauteen. Harjoituskaudella tehdään työtä kehittymisen edistämiseksi ja harjoittelun määrä on suurta. Kilpailuun valmistavalla kaudella harjoittelun teho lisääntyy ja lajinomaisuus korostuu. Kilpailukaudella tärkeintä on varmistaa riittävä palautuminen sekä optimoida suorituskyky pääkilpailuihin. Viikkotasolla harjoitus rytmittyy kaavalla 3:1 tai 2:1 ja viikon sisällä kovat ja kevyet päivät vuorottelevat. Testauksen kautta saadaan tietoa urheilijan kuntotasosta, kehityksestä sekä terveydentilasta. Sen avulla harjoittelua voidaan suunnitella entistäkin yksilöllisemmin. Lihashuoltoon ja palautumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, koska pienilläkin asioilla voidaan palautumista saada tehostettua.
Vuori- ja polku-ultrajuoksijan ravitsemus. Monien tuntien kestävyyssuoritus vaatii pohjaksi riittävän ja laadukkaan ruokavalion. Sen merkitys on suuri niin harjoittelussa kuin kilpailuissakin. Riittävä energiansaanti on avainasemassa kehittymisen kannalta ja suurten harjoitusmäärien vuoksi siihen tulee kiinnittää huomiota. Ultrajuoksijan ravinnon perustana ovat hyvänlaatuiset hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Myös nesteytys ja vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti tulee olla kunnossa. Kilpailun aikaisella nesteen ja ravinnon nauttimisella väsymystä pystytään lykkäämään ja suoritusta parantamaan. Nesteytykseen ja suolojen saantiin tulee kiinnittää erityishuomiota, kun kilpaillaan kuumassa ilmassa. | fi |
