The role of the silent moments in relational conflict situation in multi-actor therapy dialogue

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli syventää hiljaisten hetkien merkitystä pariterapiassa keskusteltaessa parisuhdekonfliktista. Lisäksi tarkastelimme, löytyykö hiljaisten hetkien aikana synkroniaa osallistujien väliltä keskustelun ja kehon tasolla. Monimenetelmäinen tutkimuksemme keskittyi kolmeen tasoon: terapeuttiseen keskusteluun, psykofysiologisista mittareista (autonominen hermosto) saatuun informaatioon sekä osallistujien ajatuksiin ja tunteisiin SR- haastattelussa. Nämä mittarit analysoitiin ensin erikseen, jonka jälkeen niiden antama informaatio yhdistettiin. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman luotettavaa tietoa hiljaisten hetkien merkityksestä parisuhdekonfliktin käsittelyssä. Kaksi kohtaa, joiden sisältä löytyi yhteensä yhdeksän hiljaista hetkeä, valittiin lähempään tarkasteluun. Tutkimustuloksiemme mukaan puhe oli ainoastaan yksi keino ottaa osaa keskusteluun ja osallistujat jatkoivat keskustelua kehollisesti hiljaisten hetkien aikana. Esimerkiksi eräs osallistuja näytti ulkoisesti passiiviselta, vaikka samanaikaisesti hän oli hyvin aktiivinen kehollisesti. Huomasimme myös hiljaisten hetkien ilmaantuvan keskusteluun sen jälkeen kun jotain merkityksellistä oli tapahtunut joko keskustelun- tai kehon tasolla. Tuloksiin perustuen hiljaiset hetket rytmittivät ja kantoivat keskustelua eteenpäin sekä antoivat mahdollisuuden keskustella vaikeista ja vakavista aiheista. Näemme, että hiljaiset hetket olivat avainasemassa parisuhdekonfliktista keskusteltaessa.

This study aims to deepen the understanding of the role of silent moments in couple therapy dialogue when relational conflict is discussed. We also studied whether synchrony occurs in the silent moments. Our multi-method analysis focused on three aspects: therapeutic conversation, psychophysiological data (Autonomic Nervous System, ANS) and the participants’ thoughts and feelings from Stimulated Recall interviews. These measurements were analyzed separately at first, and then integrated into the description of the silent moments’ meaning during the relational conflict discussion. Two episodes within nine silent moments were selected for further analysis. Our results showed that speech is only one way of participating in conversation, and that the couple continued the conversation through their bodies during the silent moments. For example one participant, who seemed passive, had strong bodily reactions. We also noticed that silences occurred after a meaningful moment in either the embodied or conversational dialogue. Based on these results, the silent moments created rhythm and carried the conversation, giving the couple an opportunity to continue the conversation in a situation when their relationship was at stake. We see that the silent moments played a key role in relational conflict discussions.