Boulderoinnin lajianalyysi ja harjoittelu

Abstract

Boulderointi on kiipeilyn alalaji, jossa kiivettävät reitit ovat matalia ja kiipeily tapahtuu ilman köysivarmistusta. Lajilla on vahva ulko- ja seikkailuliikunnan maine, sillä boulderointia harrastetaan paljon luonnon kivillä; siirtolohkareilla ja kallioilla. Viimeisten 20 vuoden aikana boulderointi on vakiinnuttanut paikkansa kilpalajina kiipeilyn perinteisempien muotojen, lead- ja speed-kiipeilyn rinnalla. Boulderointi käsitetään usein nopeusvoimaa ja räjähtävää voimantuottoa vaativana lajina, verrattuna kestävyysominaisuuksia korostavaan lead-kiipeilyyn. Sormien koukistajalihasten nopea voimantuotto, käsivarren ja ylävartalon lihasten voimakestävyys sekä edullinen suhde ylävartalon voiman ja kehonpainon välillä ovat keskeisiä suorituskykyä määrittäviä ominaisuuksia boulder-kiipeilijällä. Seinäpinnan muoto ja kaltevuus sekä pinnasta löytyvien otteiden koko ja muoto muovaavat jokaisesta kiipeilysuorituksesta omanlaisensa. Siksi kiipeilyssä korostuvat monipuolinen lajitekniikka sekä reitinlukutaito. Suomalainen kilpakiipeily ei toistaiseksi ole yltänyt kansainväliselle huipputasolle MM- tai EM-kilpailuissa, mutta Pohjoismaiden mestaruus heltisi viimeksi miehissä vuonna 2013. Lajiharjoittelua ohjaa kokemusperäinen tieto, sillä urheilukiipeilyn valmennustoiminta on vähäistä. Henkilökohtaiset tavoitteet ja intohimo kiipeilyn ulkolajimuotoihin ohjaavat harjoittelua toisinaan ennemmin kuin menestyminen virallisissa kilpailuissa. Kansallinen lajiliitto, SKIL, pyrkii kuitenkin kehittämään valmennusjärjestelmää ja ohjaamaan suomalaista urheilukiipeilyä kohti kansainvälistä menestystä. Samaan aikaan kansainvälisen lajiliiton tavoitteena on saada kiipeily hyväksytyksi olympialajien joukkoon. Kiipeilysuoritusta on tutkittu fysiologisesta näkökulmasta joitakin vuosikymmeniä, mutta tutkimusala on suhteellisen nuori etenkin boulderointiin keskittyneen tutkimuksen osalta. Kiipeilyn monipuolisuus luo haasteet tarkkojen tutkimusmenetelmien kehittämiselle. Tutkimuksen lisääntyminen ja kokemusperäisen tiedon toteennäyttäminen edistäisi urheilukiipeilyn valmennusta ja edesauttaisi lajin kehittymistä.