Kohti kovenevaa aktivointia? : selontekoja ja kulttuurisia merkityksiä eduskunnan työllistämiskeskusteluista

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sitä, miten eduskunnan täysistunnoissa keskustellaan nuorten yhteishaun velvoittavuudesta työmarkkinatuen ehtona ja kuntouttavasta työtoiminnasta sekä miten keskusteluja perustellaan. Pääasiallisena empiirisenä aineistona käytetään eduskuntakeskusteluja, joissa käsitellään lakialoitteesta annettua hallituksen esitystä eduskunnalle työttömyysturvalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 134/2012 vp). Analyysi rakennetaan kategoria-analyysin, teemoittelun ja sisällönanalyysin kautta. Analyysiosiossa tehdään kategorioita ja selontekoja eduskunnan puheenvuoroista. Kansanedustajien esittämiä argumentteja käytetään hyväksi siten, että niiden kautta pyritään löytämään taustalla vaikuttavia merkityksiä sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa.

Näkökannat nuorista työttömistä toimivat positiona, jonka sisällä on erilaisia kategorioita. Näissä on aineiston perustella puolustavia, oikeuttavia ja syyttäviä selontekoja. Analyysi muodostuu kahdesta pääosiosta, joita ovat yhteiskuntaan osallistuminen ja yhteiskunnan tehtävä. Yhteiskuntaan osallistumiseen liittyen nuorten katsotaan tarvitsevan aktivointia riskien välttämisen ja työmarkkina-aseman vahvistamisen näkökulmasta. Toimenpiteitä puolustetaan ja oikeutetaan aktiivisuuden ylläpidolla. Vastakohtana yhteiskuntaan osallistumiselle liittyvät moraaliset diskurssit ja syrjäytyminen. Yhteiskunnan tehtävän osalta argumentit aktiivisuutensa osoittaneisiin työttömiin ovat sallivampia ja niissä korostetaan yksilöllisten elämäntilanteiden huomioon ottamista. Passiivisten työttömien kohdalla yhteiskunnan tehtävää tarkastellaan yksilön perusturvaa ylläpitävistä lähtökohdista sekä yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja velvollisuuksien näkökulmasta. Passiivisten työttömien osalta työllistämis- ja sosiaalipalveluiden työntekijöihin kohdistuu syyttävää mentaliteettia, jossa katsotaan, että nuoret eivät ole saaneet tarpeeksi tukea. Analyysin yhteenvetona toimii kokonaiskuvaosio, jossa käsitellään aineiston valossa aktiivisen sosiaalipolitiikan kritiikkiä, yhteistä intressiä sekä kokonaiskuvaa työttömistä.

Tutkielman aluksi käsitellään työttömyyden hoidon taustalla vaikuttavaa aktivointi-ajattelua ja politiikan osa-alueiden tavoitteiden sekoittumista. Politiikan osa-alueiden sekoittuminen on tuonut uudenlaisia arvoja, jotka vaikuttavat päätöksentekoon. Esimerkiksi aktivointia voidaan tarkastella moraalipolitiikan näkökulmasta. Taustoituksessa on esitelty valikoidusti muutamia tämän tutkielman kannalta aiheeseen liittyviä näkökulmia kuten toimenpiteiden vaikuttavuutta, sosiaalista kuntoutusta ja syrjäytymistä.