Ulkoympäristön fyysisten esteiden yhteys ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden kokemukseen

Abstract

Ikääntyneistä ihmisistä noin kolmannes kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokemus uhkaa ikääntyneiden ihmisten terveyttä ja heikentää hyvinvointia sekä liikkumiskykyä. Yksinäisyyden kokemukseen yhteydessä olevia tekijöitä on kartoitettu paljon, mutta fyysisen ympäristön yhteyttä yksinäisyyden kokemukseen ei ole vielä tutkittu. Fyysisen ympäristön esteet rajoittavat tai estävät ikääntyneiden ihmisten ulkona liikkumista sekä kotoa ulos pääsemistä. Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko ulkoympäristön esteillä yhteyttä ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden kokemukseen.

Tutkimuksessa käytettiin Life Space Mobility in Old Age -hankkeen vuoden 2012 haastatteluaineistoa. Tutkimukseen osallistui 848 Muuramen ja Jyväskylän alueella kotona itsenäisesti asuvaa 75-90 -vuotiasta ihmistä. Aineistoa tarkasteltiin frekvenssijakaumien, ristiintaulukoin-nin, χ²-testin ja riippumattomien otosten t-testin avulla. Logistisen regressioanalyysin avulla selvitettiin fyysisen ympäristön esteiden yhteyttä yksinäisyyden kokemukseen sekä liikkumiskyvyn ja osallistumisen vaikutusta tähän yhteyteen.

Ikääntyneistä ihmisistä 28 % koki yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä kokevat ikääntyneet ihmiset raportoivat merkitsevästi enemmän ympäristön esteitä kuin henkilöt, jotka eivät kokeneet yksinäisyyttä. He raportoivat merkitsevästi (p<0.001) muita ikääntyneitä ihmisiä useammin lumen ja jään talviaikaan, mäkisen maaston, kaltevien pintojen, korkeiden jalkakäytävien reunakivetyksien, pitkän matkan kauppaan ja muihin palveluihin sekä ovien ja sisäportaiden vaikeuttavan tai estävän ulkona liikkumista tai kotoa ulos pääsemistä. Yksinäisyyttä kokevien liikkumiskyky oli myös heikompi kuin niiden henkilöiden, jotka eivät kokeneet yksinäisyyttä (p<0.001). Osallistuminen ryhmä- ja kerhotoimintaan, kulttuuritoimintoihin tai ulkoiluun eivät eronneet merkitsevästi yksinäisyyttä kokevien ja muiden ikääntyneiden ihmisten välillä.

Fyysisen ympäristön esteiden yhteydestä ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden kokemukseen ei ole aikaisempaa tutkimusnäyttöä. Ympäristön esteet lisäsivät todennäköisyyttä yksinäisyyden kokemukselle. Tutkimuksen tulosten mukaan fyysisen ympäristön ja yksinäisyyden kokemuksen välinen yhteys ei selittynyt yksinäisyyttä kokevien huonommalla liikuntakyvyllä tai vähäisen osallistumisaktiivisuuden avulla. Yksinäisyyden kokemuksen todennäköisyyttä lisääviä ympäristön esteitä olivat sisäportaat, lumi ja jää talviaikaan, pitkä matka kauppaan ja muihin palveluihin, vaaralliset risteykset, ovet sekä mäkinen maasto ja kaltevat pinnat.

Yksinäisyyden ja ympäristön välistä yhteyttä olisi syytä tarkastella jatkossa pitkittäisasetelmalla syy ja seuraus suhteen selvittämiseksi.

A third of older people report loneliness. The feeling of loneliness threatens the health of older people, lowers their wellbeing and underlies mobility decline. The risk factors for loneliness have been surveyed a lot but the association between the barriers of the physical environment and loneliness has not been studied earlier. The barriers of the physical environment may restrict older people from going outside their home. The purpose of this study was to investigate the association between the physical barriers of the outdoor environment and the loneliness among older people.

The study is part of the Life Space Mobility in Old Age-project. The interviews were performed in 2012. The study involved 848 75 to 90-year-old people living independently in the Muurame and Jyväskylä municipalities. Data were analysed with the SPSS 18 software. Data were analyzed by computing frequencies, crosstabulations and independent samples t-test. Logistic regression analysis was used to investigate the association between the most common barriers in the outdoor environment and the feeling of loneliness. The effect of the mobility limitation and participating in different activities on this association were also studied by adding these variables into the regression model as covariates.

Older people who suffer from loneliness reported significantly more environmental barriers than older people not reporting loneliness. Snow and ice in winter time, hilly terrain, sloping surfaces, high kerbstones, longdistance to shops and other services, doors and stairs inside the house were reported significantly more often (p <0.001) to prevent or hinder outdoor mobility among older people who experienced loneliness. Their mobility status was also significantly lower than mobility of those who did not report loneliness (p<0.001). The participation in group and club activities, cultural activities or outdoor activities did not differ significantly between groups.

According to this study the barriers of the outdoor environment increased the risk of loneliness. Poorer mobility or lower participation activity among those reporting loneliness did not underline the association. The most common barriers to increase the risk of loneliness are stairs inside the house, snow and ice in winter, long distance to shops and other services as well as hilly terrain, heavy doors, dangerous crossroads and sloping surfaces.

The association between the barriers of physical environment and loneliness should be studied further utilizing longitudinal study designs to enable better understanding of causality.