Mediaatioita : fenomenologisen marxismin mahdollisuus

Abstract

Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, onko fenomenologian ja marxismin synteesi mahdollista. Käsittelen 1930-luvun taitteen Herbert Marcusen fenomenologista marxismia esimerkkinä synteesin mahdollisuudesta. Näiden perinteiden yhdistäminen vaatii kuitenkin ensin syventymistä Marcusen ajattelun pohjana toimiviin hegeliläisen ja weberiläisen marxismin perinteisiin sekä Martin Heideggerin muotoilemaan fenomenologiaan.

Marxismissa on perinteisesti painottunut yhteiskunnallisten rakenteiden ja fenomenologiassa yksilöllisen elävän kokemuksen näkökulma. Tällaisten eriävien lähtökohtien takia ne on usein asetettu jopa vastakohtaisiksi perinteiksi. Oleelliseksi kysymykseksi nouseekin sekä marxismin että fenomenologian erilaiset tulkinnat, jotka voivat luoda polunpäitä synteesille. Aloitan G. W. F. Hegelin filosofian pääpiirteiden erittelystä, jonka tutkielman kannalta tärkeimmiksi käsitteiksi nousee vieraantuminen, työ, historiallisuus, totaliteetti sekä dialektinen jako välittömään ja välitettyyn. Tarkastelen, miten Karl Marx soveltaa Hegelin filosofiaa kapitalistisen tuotantotavan analyysissaan muun muassa tekemällä vieraantumisesta materialistisen tulkinnan. Jatkan weberiläisestä marxismista, jonka perustajana voidaan pitää György Lukácsia. Tulkitsen Max Weberin formaalin ja substantiaalisen rationaalisuuden sekä ideaalityypin käsitteitä, joita Lukács soveltaa täydentävästi marxilaiseen ajatteluun. Lukács tutkii ennen kaikkea esineistymisen ilmiötä keskeisenä tietoisuusmuotona kapitalistisen tuotantotavan leimaamassa yhteiskunnassa. Toinen Lukácsin tärkeä käsite on objektiivinen mahdollisuus, joka toimii menetelmällisenä käsitteenä yhteiskunnallisesti määräytyneiden vapauksien hahmottamiseksi. Lisäksi luon käsityksen Heideggerin fenomenologisesta fundamentaaliontologiasta, joka osoittautuu usealla tavalla marxismia tukevaksi filosofiaksi. Heidegger kuvaa inhimillisen vapauden ontologista perustaa ja tekee tärkeitä täsmennyksiä historiallisuuden muotojen ymmärtämiseksi.

Näiden tulkintojen pohjalta tarkastelen, miten Marcuse onnistuu yhdistämään fenomenologian ja marxismin konkreettiseksi filosofiaksi. Teen lopuksi yhteenvedon synteesin olennaisimmista liittymäpinnoista. Tulkitsen joitakin heideggerilaisen fenomenologian ja Lukácsin perustaman marximin ydinkäsitteitä siten, että ne voivat muodostaa perustan synteesille, joka kykenee erottelemaan niin yksilöllisyyden ja yhteisön että vapauden ja välttämättömyyden rajoja sekä mahdollisuuksia.