Jyväskylän yliopiston tiedemuseon julkaisujahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/484252024-03-28T18:29:25Z2024-03-28T18:29:25ZJyväskylän yliopiston museo : toimintakertomus 2010Hyvönen, Marja-LiisaKoskela, TanjaKotiranta, HilleviMäkipelkola, RiikkaMäntynen, JarkkoVilkuna, JanneVuorinen, Pirjohttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/939342024-03-15T14:20:23Z2024-03-15T10:06:22ZJyväskylän yliopiston museo : toimintakertomus 2010
Hyvönen, Marja-Liisa; Koskela, Tanja; Kotiranta, Hillevi; Mäkipelkola, Riikka; Mäntynen, Jarkko; Vilkuna, Janne; Vuorinen, Pirjo
2024-03-15T10:06:22ZJyväskylän normaalikoulu: rakennushistoriaselvitysPohjamo, Ullahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/855252023-04-11T11:07:21Z2023-02-17T12:44:46ZJyväskylän normaalikoulu: rakennushistoriaselvitys
Pohjamo, Ulla
Hassinen, Pekka
Jyväskylän Normaalikoulun uudisrakennus valmistui vuonna 1928. Arkkitehtien Toivo Salervon ja Hjalmar Åbergin suunnittelema rakennus edustaa tyyliltään pelkistettyä 1920-luvun klassismia. Normaalikoulun L-kirjaimen muotoinen rakennusmassa sijoittuu Harjun rinteeseen. Pitkä pääjulkisivu avautuu Yliopistonkadun suuntaisesti ja siihen suorassa kulmassa liittyvä lyhyempi juhlasalisiipi Voionmaankadun puolelle. Koulutalon massiivinen hahmo sulkee tielinjauksien Harjuun jättämän aukon. Jyrkän aumakaton kattama kookas nelikerroksinen rakennus muodostaa vaikuttavan päätteen Yliopistonkadun, Vaasankadun ja Voionmaankadun katunäkymille. Rakennuksen sijainti kaupungin ruutukaavan korkeiden kerrostalojen ja väljemmin rakennettujen Seminaarinmäen ja Mäki-Matin alueiden rajalla antaa sille erityisen kaupunkikuvallisen merkityksen.
Koulutaloa on muokattu ja laajennettu toiminnan kehittyessä ja oppilasmäärän kasvaessa. Vanhan päärakennuksen massiivinen ja selkeä arkkitehtuuri on muutoksista huolimatta säilyttänyt ominaispiirteensä. Nykyään päärakennus ja siihen molemmin puolin liittyvät laajennusosat rajaavat taakseen laajan suojaisan pihamaan. Laajennusten jälkeen koulutalo muodostaa vaikuttavan historiallisesti kerrostuneen kompleksin, jonka julkisivuissa ja sisätiloissa on piirteitä 1920-, 1950- ja 1980-lukujen arkkitehtuurista.
Jyväskylän yliopiston tiedemuseo on laatinut rakennushistoriaselvityksen Normaalikoulun rakennuksesta. Selvityksen tilaaja on Jyväskylän yliopiston Tilapalvelu ja Suomen Yliopistokiinteistöt Oy. Rakennushistoriaselvitys on perusselvitys, joka tulee tehdä kulttuurihistoriallisesti merkittävistä rakennuksista ennen korjaus- ja muutostöiden suunnitteluvaihetta. Selvitys tarjoaa rakennuksen omistajille, käyttäjille ja suunnittelijoille tietoa 4 rakennuksen ylläpitoa ja suojelua varten. Rakennushistoriaselvitys antaa tietoa rakennuksen historiasta, alkuperäisasusta, muutoksista, säilyneisyydestä ja käytöstä.
Tämä rakennushistoriaselvitys liittyy taustaselvityksenä Normaalikoulun peruskorjaushankkeeseen. Selvitys keskittyy rakennuksen julkisivun ja keskeisten sisätilojen dokumentointiin ja niiden säilyneisyyden ja muutosten kuvailuun. Selvityksessä on esitetty rakennuksen keskeinen korjaus- ja muutoshistoria tunnetuilta osin. Selvitys tehtiin huhti-elokuussa 2014. Selvityksen laati suunnittelija Ulla Pohjamo. Tutkimuksen ohjaajina toimivat suunnittelija Riikka Mäkipelkola ja intendentti Pirjo Vuorinen yliopiston tiedemuseosta.
2023-02-17T12:44:46ZAthenaeum : peruskorjaus 2017-2018 : työmaadokumentoinnin raporttiJavanainen, Riikkahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/634972023-04-11T11:07:20Z2019-04-15T10:21:02ZAthenaeum : peruskorjaus 2017-2018 : työmaadokumentoinnin raportti
Javanainen, Riikka
Tämä työmaa-aikainen dokumentointi käsittelee Seminaarinmäen kampusalueella sijaitsevan arkkitehti Arto Sipisen suunnitteleman Athenaeum-rakennuksen peruskorjausta, joka
toteutettiin elokuun 2017 ja lokakuun 2018 välisenä aikana. Rakennuksen kellarikerros oli
korjattu vuosin 2011 ja 2012 aikana.
Athenaeum-rakennus kuuluu neljän samanaikaisesti valmistuneen rakennuksen sarjaan
(muut rakennukset ovat kirjasto, hallinto ja Musica). Kaikki neljä rakennusta ovat valmistuneet vuosien 1974–1976 aikana. Rakennuksista hallinto eli T-rakennus on peruskorjattu
aiemmin, ja kirjasto sekä Musica odottavat peruskorjausta. Kirjaston peruskorjauksen on
tarkoitus alkaa kesällä 2019. Rakennusten muodostama kokonaisuus on Keski-Suomen
maakuntakaavassa määritelty osaksi Seminaarinmäen yliopistokampuskokonaisuutta, joka
on kulttuurihistorialtaan todettu arvokkaaksi. Alueen ja sen rakennusten suojeluprosessi on
vireillä.
Athenaeumin peruskorjauksen työmaa-aikaisella dokumentoinnilla pyrittiin täydentämään
aikaisempia historiatietoa ja tallentamaan korjaustöiden tuomat muutokset. Dokumentoinnista toivotaan olevan hyötyä jatkossa Seminaarinmäen muiden samankaltaisten projektien
yhteydessä.
2019-04-15T10:21:02ZKirjasto, Hallintorakennus, Athenaeum, Musica : rakennushistoriaselvitys, Jyväskylän yliopisto, SeminaarinmäkiHolma, JaakkoKoski, MinervaMäkipelkola, Riikkahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/536572023-04-11T11:07:20Z2017-04-24T10:12:45ZKirjasto, Hallintorakennus, Athenaeum, Musica : rakennushistoriaselvitys, Jyväskylän yliopisto, Seminaarinmäki
Holma, Jaakko; Koski, Minerva; Mäkipelkola, Riikka
Arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemat neljä
Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen
rakennusta ovat edustava esimerkki 1970-
luvun yliopistorakentamisesta. Niistä pystyy
tulkitsemaan oman aikakautensa rakentamisen ihanteet ja vaikutteet. Tällaisia ovat olleet
muun muassa pyrkimys tehokkaaseen ja
taloudelliseen rakentamiseen. Sipisen suunnittelemat rakennukset edustavat myös Jyväskylän yliopiston oppihistorialle tärkeätä kasvuvaihetta. Laajemmassa kulttuurihistoriallisessa
merkityksessä rakennukset voidaan kytkeä
1960-luvulla alkaneeseen korkeakoulujen
muutosvaiheeseen, jonka tavoitteena oli
synnyttää koko Suomen kattava yliopistojärjestelmä. Tämä tarkoitti myös erittäin vilkasta
rakentamisvaihetta yliopistorakentamiselle
Suomessa.
Sipisen Seminaarinmäen rakennuksissa on
myös piirteitä, joita ei yleensä nosteta esille
1970-luvun arkkitehtuurin yhteydessä.
Tärkeimpänä näistä on ollut pyrkimys sopeuttaa rakennukset Seminaarinmäen aikaisempiin
rakennuskerroksiin: 1880-luvun seminaarirakennuksiin ja 1950- luvulta lähtien Alvar Aallon
suunnittelemiin rakennuksiin. Tämä näkyy
rakennusten mittakaavassa ja sijoittelussa
suhteessa vanhoihin rakennuksiin sekä
julkisivujen materiaaleissa. Rakennusten
sovittaminen vanhoihin Seminaarinmäen
rakennuksiin onkin tehty sovittamalla konstruktivistisen arkkitehtuurin periaatteet
rakennusten ympärillä olevaan ympäristöön.
Konstruktivistisen arkkitehtuurin periaatteiden
mukaisesta rakenteet määrittelevät julkisivujen struktuurin. Erityisesti kiinnitettiin huomiota rakenteiden mittasuhteisiin. Julkisivujen
jäsentelyssä rakennuksille tärkeinä yksityiskohtina voidaan pitää:
• Käsin muurattua tiiliverhousta
• Harmaata sokkelia, joka on osittain
betonielementeistä ja osittain sileävaluna
toteutettu
• Rakenteiden yksityiskohtien mittasuhteita
toisiinsa nähden esim. siniset pellitykset
• Ikkunoiden sijoittelua julkisivuun sekä
niiden mallia ja väritystä
• Paloportaita ja niihin liittyviä rakenteita
Sisätilojen osalta rakennuksille leimallisia
yksityiskohtia ovat värimaailma ja säilynyt
alkuperäiskalustus, joka on sovitettu talojen
arkkitehtuuriin. Nämä huonekalut olisi myös
hyvä tulevaisuudessa inventoida. Rakennuksissa on käytetty rakennusjärjestelmää joka
perustuu 7,2 metrin moduulimittaan. Sisätilojen jäsennyksessä on käytetty tämän rakennusjärjestelmän mukaisia tyyppihuoneita.
Useimmiten tärkeimmät tilat on sijoitettu
kerroksen nurkkiin. Myös konstruktivistiselle
arkkitehtuurille tyypillisesti erilaisten tilojen
käyttötarkoitusta on viestitty avoimin ja
suljetuin seinäpinnoin.
Tässä rakennushistoriaselvityksessä mukana
olleet Kirjasto, Hallinto, Athenaeum ja Musica
ovat sisätiloiltaan säilyneet vaihtelevasti.
Julkisivujen osalta rakennuksissa on tehty vain
pieniä muutoksia ja niitä voidaankin pitää
hyvin säilyneinä. Athenaeum-rakennuksessa ei
ole tehty isompaa peruskorjausta rakennuksen
valmistumisen jälkeen vuonna 1976. Tästä
syystä se on sisätiloiltaan lähellä alkuperäistä
asuaan. Suurimmat muutokset koskevat toisen
kerroksen värimaailmaa ja kolmannen kerroksen entistä kirjastotilaa. Musica rakennuksessa
on tehty enemmän korjaustoimenpiteitä,
joista erityisesti kellarikerroksen muutoksia
voidaan pitää merkittävinä. Kokonaisuutena
Musica on kuitenkin säilyttänyt hyvin arkkitehtonisen ilmeensä. Kirjaston sisätiloissa on tehty paikoitellen
merkittäviä sisäisten toimintojen järjestelyjä
mutta yleisilmeeltään rakennusta voidaan
pitää hyvin säilyneenä. Muutokset on tehty
talon arkkitehtuuri huomioiden. Hallinnossa
tilajärjestelyjä on tehty enemmän. Tiloja on
siinä muutettu kaikissa kerroksissa. Parhaiten
ilmeensä on säilyttänyt rakennuksen kolmas
kerros. Ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa
on ollut useita muutosvaiheita. Neljännen
kerroksen muutoksen koskevat lähinnä tilassa
olleen ison neuvotteluhuoneen kohtaa.
Kaikista kerroksista on poistettu kokolattiama
tot, jolloin värimaailmaa on muuttunut
vaaleampaan suuntaan.
Tiivistettynä Kirjaston, Hallinto, Athenaeumin
ja Musican sisätilojen arkkitehtuurille tärkeinä
ominaispiirteinä voidaan pitää:
• Sisätilojen jäsennyksessä on käytetty
rakennusjärjestelmän mukaisia tyyppihuoneita. Tilojen käyttötarkoitusta on
viestitetty avoimin ja suljetuin seinäpin
noin.
• Käytettyjä sisustusvärejä: Kirjasto ja
Hallintorakennuksessa pääväreinä ovat
keltainen, valkoinen ja musta. Atheneumissa ja Musicassa sininen, punainen, musta ja valkoinen väri.
• Ajalle tyypillisiä pintamateriaaleja
• Alkuperäisen sisustussuunnitelman
mukaista kalustusta, jota on säilynyt runsaasti kaikissa rakennuksissa.
Jokainen eri aikakausina yliopistoalueelle tehty
rakennus edustaa oman aikansa ihanteita ja
päämääriä. Arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemat neljä rakennusta ovatkin hyvä esimerkki
oman aikakautensa rakentamisesta ja niiden
takana olleista periaatteista. Tärkeänä osana
oli rationaalisen rakennusjärjestelmän käyttö
sekä pyrkimys rakennusten anonyymisyyteen
ja helppoon muunneltavuuteen. Rakennukset
on huomioitu osana valtakunnallisesti merkittävää Jyväskylän Seminaarinmäen yliopistoaluetta. Ne ovatkin osa rakennuskokonaisuutta, joka edustaa yli sadan vuoden jakson
oppihistoriallista kehitystä Suomessa. Samalla
ne ovat myös edustava esimerkki konstruktivistisesta arkkitehtuurista 1970-luvulta.
2017-04-24T10:12:45ZRavintola Lozzi ja juhla- ja kokoustila Lyhty : peruskorjaus 2014-2015 : työmaadokumentoinnin raporttiJavanainen, Riikkahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/528552023-04-11T11:07:20Z2017-01-25T11:46:09ZRavintola Lozzi ja juhla- ja kokoustila Lyhty : peruskorjaus 2014-2015 : työmaadokumentoinnin raportti
Javanainen, Riikka
Rakennuksen peruskorjaustyöt alkoivat toukokuus-
sa 2014 ja työt valmistuivat noin vuotta myöhemmin
huhtikuussa 2015. Rakennustöiden vastaanottokokous
pidettiin 28.4.2015. Pihatöitä jatkettiin vielä alkukesän
2015 aikana. Lozzin peruskorjauksen valmistumisen
lähestyessä käynnistyi viereisen Ylioppilastalo Ilokiven
peruskorjaustyöt. Molempien rakennusten peruskorja-
ustöiden vuoksi Ilokiven ja Lozzin välinen alue on ollut
läpikululta suljettuna vuodesta 2014 lähtien ja niiden
välinen piha-alue vuorollaan molempien hankkeiden
työmaa-aluetta. Lozzin ja Lyhdyn huonekalujen kun-
nostus päätettiin toteuttaa pienemmissä erissä. Myös
piha-alueiden kunnostustyöt jakaantuvat usealle kesäl-
le Kampuksen kentän ympäristössä ja Ilokiven korjauk-
sen valmistuttua myös Lozzin harjunpuoleisella alueel-
la.
Ravintola Lozzi avasi ovensa peruskorjauksen jälkeen
suunnitelmien mukaan kesäkuun ensimmäisenä päivä-
nä. Samoihin aikoihin Ravintola Ilokivi sulki ovensa ja
muutti kesällä kirjastoon samoihin tiloihin, joissa ravin-
tola Lozzi 2 oli toiminut Lozzin korjauksen ajan. Lozzi ja
Ilokivi ovat Seminaarinmäen kaksi suurinta opiskelija-
ravintolaa, joten niiden toiminnan merkitys on alueel-
la suuri. Johtuen Seminaarinmäen korjaushankkeista,
molempien asiakkaisiin on vuosien ajan kuulunut myös
paljon rakennustyömaiden työntekijöitä.
Lozzin rakenteista löytyi korjauksen aikana joitakin
vaurioituneita materiaaleja, pääasiassa puutteellisesta
vedeneristyksestä tai kapillaarikatkosta johtuvia ris-
kirakenteita ja rakennusaikaisia purkamatta jääneitä
muottilaudoituksia. Suurimman sisäisen rakenteellisen
muutoksen koki Lyhty, jonka kaikki lämmön- ja ve-
deneristekerrokset sekä lähes kaikki puurakenteet on
uusittu. Pintamateriaalien säilyttäminen, kuten katon
puuristikon kunnostaminen, ovat kuitenkin mahdollis-
taneet korjaukset turmelematta tilan rakennustaiteel-
lista arvoa.
Rakennuksen keittiö- ja sosiaalitilat uudistuivat kor-
jauksessa täysin. Ensimmäisen kerroksen työhuoneiden
yhdistämisen ansiosta rakennuksessa on nyt isompi ko-
koushuone, jonka koko ja tekninen varustus mahdol-
listavat aiempaa monipuolisemman käytön. Sen uusi
kalustus jäi hankittavaksi peruskorjauksen jälkeen ja
tavoitteeksi asetettiin löytää kalusteet, jotka mahdolli-
suuksien mukaan ovat Artekin tuotantoa rakennuksen
muiden kalusteiden tavoin.
Rakennuksen tärkeimmiksi määriteltyjen tilojen restau-
rointi toteutui suunnitelmien mukaan. Ulkoisesti ha-
vaittavat muutokset tiloissa ovat pieniä ja alkuperäisiä
materiaaleja on säilytetty kunnostaen. Osittain uusittu
valaistus kunnioittaa rakennuksen menneitä vaiheita ja
rakennuksen yhtenäistä linjaa valkoisista valaisimista.
Tiloihin tehdyt suuremmat uudistukset on toteutettu
joko huomaamattomasti tai alkuperäisiä materiaaleja ja
muotokieltä kunnioittaen.
Osa korjauksessa tehdyistä toimenpiteistä oli kokonaan
tai osittain palauttavia. Näitä olivat esimerksiksi eripi-
tuisten naulakoiden toteuttaminen eteiseen, apukeitti-
ön ruokasalin puolelle tehdyn laajennuksen purkami-
nen sekä keittiön oven palauttaminen lastauspihalle.
Myös terassilla ulkoseinien laatoituksen vaihtaminen
vanhan mallin mukaan valmistettuihin savilaattoihin on
merkittävissä määrin palauttanut terassialueen lähem-
mäs alkuperäistä asuaan.
Rakennuksen esteettömyyttä paran-
nettiin lisäämällä rakennukseen uusi
henkilöhissi ja esteetön WC ensim-
mäiseen kerrokseen. Näiden raken-
taminen arkkitehtonisesti merkittä-
viin tiloihin suunniteltiin huolellisesti,
jotta muutokset eivät turmelisi tilan
luonnetta. Kulkua terassin ja ruoka-
salin välillä on helpotettu tekemällä
terassin pintaan kumpare pariovien
eteen. Suunnitteluvaiheessa hahmo-
tellut kaiderakenteet terassille ja Lyh-
dyn luiska jätettiin loppujen lopuksi
toteuttamatta, sillä niitä ei katsottu
välttämättömiksi toteuttaa ja niiden
vaikutus rakennuskokonaisuuteen sai
kritiikkiä niin Museoviraston kuin Alvar Aalto -säätiön
suunnalta.
Talotekniikan päivityksessä on mahdollisuuksien mu-
kaan hyödynnetty alkuperäistä ilmanvaihtojärjestel-
mää. Ruokasalissa uusi järjestelmä asennettiin osittain
vanhojen putkien sisään. Lyhtyyn ja sen eteistiloihin ei
asennettu koneellista ilmastointia vaan ilmanvaihto pe-
rustuu alkuperäiseen painovoimaiseen ilmanvaihtojär-
jestelmään. Uudet ilmanvaihtokonehuoneet on onnis-
tuneesti toteutettu huoltomuurin taakse tai maan alle
näkymättömiin. Poikkeuksen muodostaa uusi poistoil-
mapiippu, joka valituista materiaaleistaan huolimatta
on selvästi erottuva uusi elementti Lozzin ja Ilokiven
välisessä tilassa, ja joka tietyistä suunnista katsottaessa
peittää näkymää ravintolan terassille.
Keväällä 2016 rakennuskokonaisuuden toinen pääty eli
Philologica on tyhjillään siellä väliaikaisesti toimivaa Ilo-
kiven työmaatoimistoa lukuun ottamatta. Rakennuksen
tuleva käyttö ja suunnitelmat eivät ole varmistuneet.
Lähitulevaisuudessa toteutettavan korjaus/muutostyön
toteutuksessa Lozzin peruskorjaushankeen materiaalit,
dokumentointi mukaan lukien, ovat toivottavasti suu-
reksi avuksi ja hyödyksi suunnittelu- ja toteutusvaihees-
sa.
2017-01-25T11:46:09ZRyhtilä : rakennushistoriaselvitys Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen voimistelusalirakennuksestaErnvall, PirittaNurminen, Maijuhttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/528542023-04-11T11:07:20Z2017-01-25T11:43:55ZRyhtilä : rakennushistoriaselvitys Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen voimistelusalirakennuksesta
Ernvall, Piritta; Nurminen, Maiju
Vuonna 1895 valmistui harjun rinteelle seminaarin miesopiskelijoille tarkoitettu
voimistelusalirakennus , joka nimetiin 1920-luvulla Ryhtiläksi lehtori Arvo ”Ryhti”
Vartian mukaan. Ryhtilä on peruskorjattu alkuperäiseen asuunsa vuonna 1981.
Rakennus on yhä tänä päivänä liikuntakäytössä lähes päivittäin.
Vuoden 1843 koulujärjestys oli lisännyt huomattavasti voimisteluopetuksen tun-
timäärää, jolloin myös voimistelusalien merkitys koulurakentamisessa oli alkanut
kasvaa. Jyväskylän seminaarin mies- ja naisosastojen rakennukset valmistuivat vuosina
1879–1883 Jyväskylän keskustan läheisyyteen. Seminaarilaisten voimistelutilana
toimi päärakennuksen (Seminarium) juhlasali, jossa pidettiin myös musiikkiesityksiä
ja jumalanpalveluksia. Säilytystilojen puutteellisuuden, huonon ilmanvaihdon ja
tilojen arvokkaan luonteen vuoksi juhlasalin ei enää katsottu sopivan urheiluhar-
rastuksiin, jolloin syntyi ajatus erillisestä voimistelusalirakennuksesta.
Jyväskylän seminaarin rakennuskustannukset nousivat huomattavasti suunniteltua
korkeammiksi, joten ensimmäisistä suunnitelmista voimistelurakennuksen valmis-
tumiseen kesti ainakin 8 vuotta. Ensimmäiset suunnitelmat teki Knut Nylander ja
seuraavat Constantin Kiseleff, mutta taloudellisesta tilanteesta johtuen kumpaakaan
suunnitelmaa ei toteutettu. Viimein rakentaminen alkoi vuonna 1894 Ernst Theodor
Granstedtin suunnitelmien mukaan. Granstedt työskenteli tuolloin julkista raken-
tamista hallinnoineen Yleisten rakennusten ylihallituksen kolmantena arkkitehtina.
Toteutunut suunnitelma muistuttaa muodoltaan ja kooltaan Kiseleffin suunnitelmaa,
mutta siinä on lainauksia myös Nylanderin alkuperäissuunnitelmasta.
Voimistelusalirakennuksen valmistuminen osuu murroskauteen, jolloin arkkitehdit
yhdistelivät historiallisia tyylejä uusiin kansallisromanttisiin ihanteisiin. Eklektismiksi
kutsuttu tyylisuuntien yhdistäminen toteutuu Ryhtilässä esimerkiksi klassismina
julkisivussa, goottilaispiirteinä ikkunoissa ja tukipilareissa, uusrenessanssina koris-
teellisissa yksityiskohdissa sekä kansallisromantiikkana rakennustavoissa. Yleensä
suurten kaupunkien koulurakennukset olivat kivestä, mutta seminaarin voimiste-
lusalirakennuksen puupanelointi muistutti maalaiskoulutaloissa käytettyä tyyliä.
Pian voimistelusalirakennuksen valmistumisen jälkeen alettiin sen koillispäätyyn
tehdä laajennusosaa, joka valmistui vuonna 1908. Laajennus on ehkä merkittävin
rakennuksessa tapahtunut muutos. Voimistelusalia käyttivät seminaarin miesopis-
kelijat, urheiluseurat, yhdistykset ja myöhemmin myös seminaarin suojeluskunta.
Käyttäjät järjestivät Ryhtilässä illanviettoja ja tansseja, joihin saattoivat osallistua
myös seminaarin naisopiskelijat ja opettajat. 1920–1930-luvulla voimistelusaliraken-
nuksen laajennusosaa ja runkoa korjailtiin ja sotavuosina 1939–1945 Ryhtilä joutui
Puolustusvoimien käyttöön. Rakennukseen majoitettiin muun muassa inkeriläisiä
pakolaisia.
Sodan jälkeen Ryhtilä palautettiin voimistelusalikäyttöön, mutta Aallon 1950-luvulla
valmistuneet liikunta- ja urheilusalit vähensivät Ryhtilän käyttötarvetta. Liikuntatie-
teellisen siirtäminen Jyväskylään vuonna 1963 merkitsi taas hetkellisesti lisätilojen
tarvetta, ja rakennusta kunnostettiin vuosina 1966–1967. Liikuntatieteellisen laitos-
rakennuksen valmistuttua vuonna 1971 Ryhtilän kohtalo oli taas vaakalaudalla ja
rakennus joutui purku-uhan alle. Ryhtilä säästyi tilaongelmien pitkittymisen vuoksi,
mutta se muutettiin harjoituskoulun oppilasruokalaksi vuoteen 1977 saakka. Raken-
nuksen peruskorjaus takaisin koululiikunnan käyttöön ja pienlajien harjoitustilaksi
valmistui vuonna 1981.
Peruskorjauksen lähtökohtana oli entistää rakennus ja nykyaikaistaa sen tekniikka.
Sali palautettiin alkuperäiseen asuun ja vanhat lattialankut kunnostettiin, huonejär-
jestykseen tehtiin pieniä muutoksia ja purkumateriaalia käytettiin soveltuvin osin
uudelleen. Ajan saatossa mittavimmat muutokset on tehty rakennuksen laajennus-
osaan, kun taas sali sekä maanvarainen lattiarakenne ovat pysyneet lähes entisellään.
Ryhtilän eklektinen puurakennus kuuluu Seminaarinmäen kampusalueen Kiseleffin
1880-luvun uusrenessanssirakennusten, Blomstedtin 1900-luvun alun jugendraken-
nuksen (Villa Rana), Aallon 1950-luvun modernien rakennusten, Sipisen 1970-luvun
konstruktivististen rakennusten ja Lahdelma & Mahlamäen 2000-luvun rakennusten
monikerroksiseen kokonaisuuteen.Ryhtilä on toinen Jyväskylän yliopiston Seminaa-
rinmäen kampusalueella jäljellä oleva puurakennus ja se on kokonaan suojeltu (S1).
Ryhtilän kunnostustarve antoi sysäyksen rakennushistoriallisen selvityksen tekemi-
seen, sillä rakennusta ei ole tutkittu tarkasti aikaisemmin. Päälähteenä selvityksessä
on käytetty vuosikorjausten kustannusarvioita sekä korjaustöiden vuosikertomuksia.
Kirjallisuudesta Aimo Halilan historia Jyväskylän seminaarista ja julkaisu raken-
nushallinnon historiasta ovat olleet avuliaimpia. Kunnostusten yhteydessä tulee
muistaa, että Ryhtilä on useista pienistä muutoksistaan huolimatta poikkeuksellisen
hieno rakennustaidonnäyte, jonka yleisilme on pysynyt melko muuttumattomana
jo 118 vuotta.
2017-01-25T11:43:55ZTaavettilan riihi : rakennushistoriaselvitysErnvall, PirittaKorhonen, MarttiNurminen, Maijuhttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/528532023-04-11T11:07:20Z2017-01-25T11:41:42ZTaavettilan riihi : rakennushistoriaselvitys
Ernvall, Piritta; Korhonen, Martti; Nurminen, Maiju
Taavettilan riihi on erityinen osa Jyväskylän yliopiston
Seminaarinmäen kampusalueen rakennus- ja kulttuuri-
perintöä. Nykyisin yli 180-vuotias rakennus on alkujaan
toiminut riihenä, jossa on kuivattu ja puitu viljaa. Alun per-
in riihi on ollut yksinäisriihi, jossa viljan kui vattaminen ja
puinti tapahtui yhdessä kiuashuoneessa.1800-luvun lop-
ulla rakennus tuli osaksi Jyväskylän seminaarin aluetta.
1900-luvun alussa riihi muutettiin museoksi seminaarin
lehtori ja arkkitehti Yrjö Blomstedtin myötävaikutuksesta.
Museoksi muuttamisen yhteydessä riiheen lisättiin kylkiäi-
nen, ikkunat ja se sisustettiin pohjalaiseksi pirtiksi.
Riihen muuttaminen museoksi liittyy kansallisen heräämis-
en prosessiin, jonka myötä syntynyt kiinnostus oman
kansan historiaan aloitti perinne-esineiden keruun ja mu-
seoiden perustamisen. Museoksi muuttaminen on teh-
nyt Taavettilan riihestä erityislaatuisen suhteessa muihin
Keski-Suomessa säilyneisiin riihiin, antanut sille uuden
identiteetin ja todennäköisesti säästänyt sen myös pur-
kamiselta. Museoksi muuttamisen jälkeen rakennukseen
on tehty useita pienempiä korjaustöitä sekä merkittävä
peruskorjaus vuosina 1975-1976.
Taavettilan riihen historiasta merkittävän tekee se, että
se on ollut lähes koko olemassa olonsa ajan aktiivisessa
käytössä. On mahdollista, että vielä seminaarilaiset ovat
käyttäneet rakennusta riihenään 1880-luvun alussa. Rak-
ennuksen muuttaminen opiskelijoiden hoitamaksi mu-
seoksi teki siitä myös opiskelijoiden ahkeraan käyttämän
kokoontumis- ja illanviettopaikan, jollaisena se toimi koko
1900-luvun ensimmäisen puolikkaan ajan. Vasta Ilokivi
-rakennuksen valmistuminen vuonna 1964 sekä 1960-lu-
vulla syntynyt uudenlainen nuorisokulttuuri vähensi riihen
käyttöä opiskelijoiden tapahtumapaikkana.
Museotoiminta Taavettilan riihessä on kuitenkin jatku
nut
nykypäivään saakka. Riihi on hyvin elävä ja toiminnallinen
museo vielä nykyään. Vaurioherkkyytensä vuoksi raken-
nusta pidetään nykyään auki tilauksesta sekä muutamis-
sa erittäin suosituissa vuotuisissa kulttuuritapahtumissa,
kuten Yläkaupungin Yössä ja Riihi-iltamissa. Mielenkiintoi-
seen, historialliseen, tunteisiinvetoavaan ja erityislaatuiseen
riiheen tullaan yhä nauttimaan kansanperinne-esi
tyksistä,
kuten laulusta, soitosta ja tanssista. Oikein hoidettuna
Taavettilan riihi voi tarjota monia käyttömahdollisuuksia
myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi syksyllä 2014 Jyväsky-
län yliopiston kulttuuriympäristön tutkimuksen ja opetta-
jankoulutuslaitoksen opiskelijat kehittivät yhdessä riiheen
liittyvän ja siellä tapahtuvan, lapsille ja nuorille suunnatun
aikamatkan kulttuuriympäristökasvatuksellisiin tarkoituk-
siin.
Tämä rakennushistoriaselvitys esittää Taavettilan riihen
historiallisia korjaus- ja käyttömuutoksia sekä analysoi
rakennuksen tämän hetkistä tilannetta suhteessa sen
historialliseen viitekehykseen. Selvityksen olemassa olo
helpottaa tulevien korjaustöiden suunnittelua. Selvitystä
tulisikin tarkentaa, täydentää ja jatkaa aina uusien kor-
jaustöiden yhteydessä.
Riihi on koko Jyväskylän vanhimpia paikoillaan säilyneitä
rakennuksia, joka muistuttaa kaupungin rakentumi
sesta
pienestä maalaiskylästä Keski-Suomen keskukseksi. Ra-
kennus on suojeltu valtioneuvoston asetuksella suoje-
luluokalla S2 ja huomioitu myös Museoviraston inven-
tointiin valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista
kulttuuriympäristöistä (RKY 2009). On siis äärimmäi
sen
tärkeää, että rakennus säilyy sekä fyysisesti että toimin-
nallisesti osana Seminaarinmäen kampusalueen kulttuuri-
historiallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokasta miljöötä,
mutta myös koko jyväskyläläistä kaupunkikuvaa tuoden
siihen lisää monikerroksisuutta ja syvyyttä.
2017-01-25T11:41:42ZJyväskylän kaupungintalo : peruskorjaus 2010-2013 : työmaadokumentoinnin raporttiJavanainen, RiikkaMäkipelkola, Riikkahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/484262023-04-11T11:07:20Z2016-01-22T08:48:18ZJyväskylän kaupungintalo : peruskorjaus 2010-2013 : työmaadokumentoinnin raportti
Javanainen, Riikka; Mäkipelkola, Riikka
Tämä Jyväskylän kaupungintalon pe
ruskorjausta 2010–2013 käsittelevä
työmaadokumentoinnin raportti on yh
teenveto Jyväskylän yliopiston tiedemu
seon tekemästä dokumentointi- ja tallen
nustyöstä.
Kaupungintalon korjaukseen suhtaudut
tiin erityisellä vakavuudella rakennuksen
ollessa yksi kaupungin merkittävimmistä
rakennuksista ja se on suojeltu kulttuu
rihistoriallisen arvonsa vuoksi. Rakennus
on toiminut kaupungin hallinnon käytössä
rakennuksen valmistumisesta vuodesta
1899 lähtien. Julkisivultaan uusrenessans
sityylisen rakennuksen suunnitteli Vaa
san
lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius Jyväsky
län kunnallistaloksi.
Rakennuksen edellinen peruskorjaus teh
tiin 1970-luvulla ja sitä ennen oli tehty
useita yksittäisiä korjaus- ja muutostöitä.
Osin sisäilmaongelmista johtuen Jyväsky
län Tilapalvelu käynnisti hankesuunnittelun
syksyllä 2009 ja hanke eteni työmaavai
heeseen kevättalvella 2010. Monivaiheiset
korjaustyöt valmistuivat alkutalvesta 2013.
Rakennuksen rakenteet korjattiin perus
teellisesti, talotekniikka uusittiin kokonaan
ja tilat kunnostettiin osin entistäen.
Rakennuksen suojelustatuksesta johtuen
peruskorjaus tehtiin tiiviissä yhteistyössä
museoviranomaisten kanssa. Kohteen
merkittävyyden takia Jyväskylän Tila
palvelu tilasi hankkeeseen työmaadoku
mentoinnin Jyväskylän yliopiston tiede
museolta. Dokumentoinnissa tallennettiin
korjaushankkeen vaiheita ja rakennusosia
valokuvin ja talteenotoin, jotka kartuttavat
kaupungintalon rakennushistoriatietoa.
Lisäksi dokumentoija toimi hankkeessa eri
tyisesti suunnittelun ja suojeluyhteistyön
tukena sekä linkkinä työmaalle.
Tämän raportin tarkoitus on koota yhteen
kaupungintalon korjauksen aikana tehdyn
dokumentoinnin tietoja siten, että raken
nushistoriatieto mukaan lukien peruskor
jauksen tuomat muutokset ovat luettavissa
kokonaisuutena ja tiedot dokumentoinnis
sa tuotetusta aineistosta ovat kirjattuna
niiden tulevaa käyttöä mahdollistamaan.
2016-01-22T08:48:18Z