Joesta joukkohaudaksi : raakkujen kohtalo Helsingin Sanomissa ja Ylä-Kainuussa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan elokuussa 2024 Suomussalmella tapahtuneen raakkutuhon uutisointia ympäristöjournalismin näkökulmasta. Tutkimus perustuu tekemääni kehysanalyysiin Helsingin Sanomien ja Ylä-Kainuun raakku-uutisoinnista. Olen kehysanalyysin keinoin vertaillut raakku-uutisoinnin kehystämistä Ylä-Kainuun ja Helsingin Sanomien verkkojutuissa elokuun 2024 ajalta. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että raakku-uutisoinnin kehystämisessä korostuvat neljä teemaa: raakkujen suojelu, raakkujen tuho, tuhon seuraamukset ja PR-pahoittelu. Ylä-Kainuussa suojelun kehys korostui muita kehyksiä enemmän, kun taas Helsingin Sanomien uutisoinnissa kehykset jakautuivat tasaisemmin. Suurin ero oli havaittavissa PR-pahoittelun kehyksen ilmenemisessä. Tämä kehys oli Helsingin Sanomissa Ylä-Kainuuseen verrattuna enemmän esillä. HS:n jutut Stora Ensosta olivat kuitenkin sävyltään kriittisempiä kuin Ylä-Kainuun vastaavat julkaisut. Näitä seikkoja lukuun ottamatta medioiden tavat jäsentää raakkutuhoa olivat keskenään melko yhdenmukaiset.

Erona aiempiin ympäristötuhotapauksiin raakku-uutisoinnissa ei kiistelty ympäristön ja talouden välillä, vaan kaikki osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että raakkuja täytyy suojella. Raakku uutisoinnista tekemäni havainnot tukevat aiemman tutkimuksen käsityksiä, että herkkyys ympäristön pilaantumista kohtaan on alati kasvanut, ja tämä näkyy myös mediassa.