Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus työeläkejärjestelmässä

Abstract

Eläkejärjestelmän kustannuksista on keskusteltu Suomessa jo pitkään. Viime vuosina keskustelua on aiheuttanut erityisesti eläkejärjestelmän kestävyys, kun väestöllinen huoltosuhde on heikentynyt ja Suomen julkinen velka on kasvanut. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuutta. Lähteinä käytetään erityisesti kirjallisuutta eläkemenoihin liittyvistä ennusteista ja laskelmista. Lisäksi työssä tuodaan esiin asiantunti-joiden näkemyksiä. Työn alussa tarkastellaan oikeudenmukaisuuden määri-telmiä ja mittaustapoja. Sen jälkeen tarkastellaan Suomen eläkejärjestelmän rakennetta, kustannuksia ja rahoitusta, sekä verrataan Suomen järjestelmää kansainvälisesti. Luvussa kolme kuvataan vuosina 2005 ja 2017 tehtyjä eläke-reformeja ja parhaillaan suunnitteilla olevaa vuoden 2025 eläkereformia, erityisesti niiden lähtökohtia, tavoitteita ja mahdollisia vaikutuksia. Lopuksi esitetään yhteenveto, sekä päätelmiä järjestelmän oikeudenmukaisuudesta eri sukupolvien kesken ja pohditaan mahdollisia jatkotutkimuskohteita. Tarkasteltujen lähteiden perusteella voidaan sanoa, että eläkejärjestelmä saattaa olla epäoikeudenmukainen 1940–1950 luvuilla syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeisille ikäpolville, eivätkä uudistukset välttämättä kaikilta osin tue suku-polvien välistä tasa-arvoa. Syynä siihen ovat eritasoiset eläkemaksut ja eläkkeet syntyvyyden vähenemisen ja ikääntymisen myötä, sekä julkistalouden ongelmat.