Tietomallien linkitysmenetelmät ja rooli linkitysprosesseissa

Abstract

Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten pienen perehtymisen jälkeen domain-osaajien on mahdollista tuottaa linkittämiseen vaadittava määrittelydokumentti? 2) Miten paljon teknistä osaamista määrittelydokumentin muodostaminen vaatii domain-osaajalta? 3) Mikä on linkityksessä tuotetun määrittelydokumentin jatkohyödynnettävyys toisissa linkityksissä? 4) Mitkä tekijät määrittelydokumenteissa vaikuttavat yhdistetyn datan laatuun?

Tutkimusmenetelmänä käytettiin tapaustutkimusta, jossa tapauksina olivat valitut linkitysmenetelmät ja niitä sovellettiin joukkoliikenteen kahden tietomallin välisten entiteettien linkityksissä. Tiedonkeruumenetelminä toimivat tehdyt linkitysharjoitukset sekä semistrukturoidut haastattelut domain-asiantuntijoiden ja dataintegraattorien kanssa. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin luokittelemalla keskeiset havainnot.

Päätuloksina todettiin, että erityisesti domain-osaajan aikaisempi kokemus sekä tietotekninen taitotaso vaikuttavat siihen, miten helposti valittavalla linkitysmenetelmällä saadaan tuotettua määrittelydokumentti. Toisen tutkimuskysymyksen osalta vastaus ei ole yksiselitteinen. Linkitystaulukko on yleisesti helpommin lähestyttävä ei-teknisen henkilön toimesta, mikäli halutaan varmemmin tuotettua määrittelydokumentti dataintegraattorien käytettäväksi. RML-menetelmän käyttökokemusta voidaan parantaa yhteensopivilla käyttöliittymäeditoreilla. Dataintegraattorit korostivat, että paikallisen tason linkityksissä linkitysmenetelmällä ei ole suurta merkitystä, vaan tärkeintä on iteraatio sidosryhmien välillä. Kolmannen tutkimuskysymyksen osalta todettiin, että RML-menetelmällä tuotettu määrittelydokumentti on helpommin tarkistettavissa syntaktisten virheiden varalta ja se mahdollistaa paremman hyödynnettävyyden erilaisissa graafitietokantojen avulla tehtävissä linkityksissä. Viimeisen tutkimuskysymyksen löydettiin kaksi tekijää, jotka vaikuttavat yhdistetyn datan laatuun. Määrittelydokumentin syntaktinen laatu on tärkeää, kun määrittelydokumenttia käytetään suoraan teknisessä dataintegraatiossa. Toisena tekijänä tunnistettiin määrittelydokumentin kyky tukea sidosryhmien iteraatiota.