Tunteita oppimassa : katse yksilöstä kulttuuriseen yhteisöön

Abstract

Varhaiskasvatus on monelle lapselle keskeinen tunteiden ja niihin liittyvien taitojen oppimisen konteksti. Tämä on huomioitu valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, joiden mukaan lasta tulee tukea muun muassa tunteiden ilmaisussa, säätelyssä, tiedostamisessa ja nimeämisessä (Opetushallitus, 2022, s. 28). Tunteita katsotaan tällöin ensisijaisesti yksilöpsykologian lähtökohdista, jolloin ne nähdään yksilön ominaisuutena ja niihin liittyvät taidot eräänlaisena itsehallintana. Tunteiden kulttuurihistoriallinen luonne sen sijaan jää vähäiselle huomiolle. (Burkitt, 2018; 2021; Vadeboncoeur & Collie, 2013.) Kirjoitukseni tavoitteena on tuoda vastapainoa yksilöpsykologiaan perustuvalle hallitsevalle tavalle ymmärtää tunteet ja niihin liittyvä oppiminen. Tarkastelen tunteita kulttuurihistoriallisen lähestymistavan valossa ja käännän katseen yksilöstä varhaiskasvatuksen kulttuuriseen yhteisöön. Tutkin tunteisiin liittyvää oppimista ohjatun osallistumisen (Rogoff ym., 1993; 2007) käsitettä soveltaen, osana arkista toimintaa ja vuorovaikutusta. Sanaa tunne käytän synonyymina termille emootio (engl. emotion).