Varhaiskasvatuksen opettajaopintoihin ja varhaiskasvatusalaan sitoutuminen

Abstract

Tämä raportti esittelee Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman ja Jyväskylän yliopiston toteuttaman Varhaiskasvatuksen opettajaopintoihin ja varhaiskasvatusalaan sitoutuminen (SIMO) -hankkeen kyselytutkimuksen tuloksia. Hankkeessa oltiin kiinnostuneita varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden sitoutumisesta varhaiskasvatusalan koulutukseen ja myöhemmin varhaiskasvatusalaan. Kyselytutkimus ajoittui tammi- ja helmikuulle 2024, ja siinä kartoitettiin varhaiskasvatuksen opettajaopintoihin hakeutumisen syitä, kokemuksia opinnoista ja opintoihin sitoutumista, syitä mahdolliseen opintojen keskeyttämiseen tai alan vaihtoon, opintojen jälkeisiä ura- ja opiskeluratkaisuja, kokemuksia varhaiskasvatuksen opettajan työhön siirtymisestä sekä alalle sitoutumista. Kysely lähetettiin kaikille vuosina 2018 ja 2019 suomen- ja ruotsinkielisen yliopistollisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen opiskelupaikan vastaanottaneille henkilöille (N = 1628). Kyselyyn vastasi yhteensä 595 henkilöä (vastausprosentti 36.6 %). Tulokset osoittivat, että varhaiskasvatusalalle hakeutumiseen motivoineet tekijät olivat yhteydessä siihen, toimiko vastaaja varhaiskasvatuksen opettajan ammatissa vai ei. Varhaiskasvatuksen opettajina toimivia oli motivoinut varhaiskasvatusalalle työn lapsikeskeisyys, kun taas muut vastaajat olivat hakeutuneet varhaiskasvatuksen opettajaopintoihin tyypillisesti varauravaihtoehtona. Varhaiskasvatuksen opettajakoulutusta arvioitiin pääosin myönteisesti. Yli puolet vastaajista katsoi opetusharjoitteluiden tukeneen oppimista. Sitä vastoin opintojen aikaista tukea ja palautetta arvioitiin melko kielteisesti. Yli puolet vastaajista piti saamaansa palautetta riittämättömänä. Palautteen ei myöskään katsottu tukeneen oppimista tai auttaneen kehittämään opiskelutapoja. Opintojen aikaisen minäpystyvyytensä suurin osa vastaajista arvioi kuitenkin myönteisesti. Koulutuksen tuottamia pedagogisia valmiuksia arvioitiin myös myönteisesti. Verrattaessa opintoja edeltävän työkokemuksen osalta kolmea toisistaan eroavaa vastaajaryhmää havaittiin, että yli 5 vuotta aikaisempaa työkokemusta varhaiskasvatusalalta omaavien vastaajien arviot olivat muita ryhmiä tyypillisemmin myönteiset. Heidän arvionsa poikkesivat muun muassa toimintatuokioiden jäsentämisen valmiuksien ja lasten kehitys- ja sosialisaatioprosessien huomioon ottamisen osalta. Vastaajien joukossa oli varhaiskasvatuksen opettajaopinnot keskeyttäneitä ja alanvaihtajia. Varhaiskasvatuksen opettajaopintojen keskeyttämispäätöksen syyksi vastattiin useimmiten toisen alan opiskelupaikan vastaanottaminen tai koettu soveltumattomuus varhaiskasvatusalalle. Alanvaihtajat olivat siirtyneet muun muassa sosiaalialalle, hoitotyöhön, luokanopettajaksi tai kaupan alalle. Suurin osa varhaiskasvatuksen opettajana toimivista oli tyytyväisiä uravalintaansa, työskenteli mielellään varhaiskasvatusalalla eikä katunut päätöstään opiskella varhaiskasvatuksen opettajaksi. Opettajana toimivat myös tyypillisesti kokivat opettamisen tärkeäksi minäkuvalleen, ja puolet heistä koki työnsä merkitykselliseksi päivittäin. Kuitenkin suurin osa varhaiskasvatuksen opettajista arvioi työnsä stressaavaksi, piti työstä saatavaa korvausta riittämättömänä sekä arvioi työmääränsä ja lapsiryhmän koon liian suureksi. Noin kaksi kolmasosaa varhaiskasvatuksen opettajana toimivista oli kyselyn mukaan sitoutunut varhaiskasvatuksen opettajan ammattiin. Vastaajien tulevaisuuden työ- ja koulutussuunnitelmia koskevaan avoimeen kysymykseen kirjatut vastaukset osoittivat kuitenkin, että liki puolet varhaiskasvatuksen opettajaksi valmistuneista oli suorittanut maisterintutkinnon tai suoritti sitä paraikaa. Yli puolet näistä vastaajista suuntautui varhaiskasvatukseen kohdentuvaan maisterintutkintoon. Tällöin tavoitteena oli usein edetä uralla johtajan tai varhaiskasvatuksen kehittämisen tehtäviin tai aikuiskoulutukseen. Osa suuntautui erityispedagogiikan opintoihin ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan konsultatiiviseen työhön, osa muille kasvatustieteellisille aloille tavoitteenaan esimerkiksi luokanopettajan tehtäviin siirtyminen. Pieni osa suunnitteli myös alanvaihtoa ja toisen alan tutkinnon suorittamista.

This report presents the results of the Commitment to Early Childhood Education Teacher Studies and the Teaching Profession (SIMO) Survey funded by the Ministry of Education and Culture and implemented by the University of Jyväskylä. In the project, we were interested in the commitment of early childhood education teacher students to their training and to the field of early childhood education. The survey was conducted in January and February of 2024. It mapped the reasons for applying to early childhood teacher studies; experiences with and commitment to studies; reasons for the possible interruption of studies or for changing the choice of field; career plans and plans for further study after graduation; experiences of transitioning to work; and commitment to the early childhood education teacher profession. The survey was sent to all people who earned a place in Finnish and Swedish language university-level early childhood education teacher training in 2018 and 2019 (N = 1628). Of these people, 595 responded to the survey (a 36.6% response rate). The results showed that the motivating factors for applying for early childhood education teacher studies were related to whether the respondents had worked in the early childhood education and care field before starting their studies. Those with previous work experience in the field were motivated by the child-centeredness of the profession. The other respondents had typically applied for early childhood education teacher studies as a back-up career option. For the most part, the respondents evaluated early childhood education teacher studies positively. More than half of the respondents considered that the pre-service internships supported learning. In contrast, support and feedback during the study period were evaluated quite negatively. Over half of the respondents responded that they had not received enough feedback. Feedback was neither considered to have supported learning nor helped to develop study habits. Most respondents evaluated their self-sufficiency during the studies favourably. The pedagogical skills gained during the training were also evaluated favourably. When comparing three groups of respondents with different types of work experience before their studies, the assessments of respondents with over 5 years of previous work experience in early childhood education were more favourable than those of the other groups. Their assessments differed in terms of the capability of designing educational activity sessions for children and considering children’s development and socialisation processes in teaching. Among the respondents were some who had dropped out of early childhood education teacher studies and changed fields. The most commonly reported reasons for this were being accepted to study in another field or a perceived lack of suitability for early childhood education. Those who changed their field of study moved into, for example, the social sector, nursing, classroom teaching in basic education or the trade sector. The majority of those working as early childhood education teachers were satisfied with their career choice, were happy to work in the field of early childhood education and did not regret their decision to become an early childhood education teacher. Those working as teachers also typically felt that teaching was important to their self-image, and half of them felt that their work was meaningful daily. However, most early childhood education teachers rated their work as stressful, considered the compensation insufficient, considered their workload too heavy and thought the size of child groups too large. According to the survey, about two-thirds of those working as early childhood education teachers were committed to the profession. However, the answers to the open-ended question about the respondents’ future work and educational plans showed that almost half of those who had graduated as early childhood education teachers had completed or were currently studying to complete a master’s degree. Over half of these respondents focused on a master’s degree in early childhood education. In these cases, the goal was often to advance to the position of manager or to early childhood education development or to adult education. Some respondents were drawn to special education studies and the consultative work of an early childhood special education teacher, and others were drawn to other areas of educational science with the goal of, for example, transitioning to becoming a classroom teacher in basic education. A small number planned to change fields and complete a degree in another area of study.

Denna rapport presenterar resultaten av enkätundersökningen i projektet Engagemang i lärarstudier inom småbarnspedagogik och i småbarnspedagogiken som bransch (SIMO), som finansieras av undervisnings- och kulturministeriet och genomförs av Jyväskylä universitet. I projektet var man intresserade av lärarstuderandes engagemang i studier inom småbarnspedagogiken och senare i småbarnspedagogiken som bransch. Enkäten genomfördes i januari och februari 2024 och kartlade orsakerna till att man sökte sig till lärarstudier inom småbarnspedagogiken, erfarenheter av studier och engagemang i studierna, orsaker till ett eventuellt avbrott av studierna eller byte av bransch, karriär- och studielösningar efter studierna, erfarenheter av övergången till arbete som lärare inom småbarnspedagogiken samt engagemang i branschen. Enkäten skickades till alla personer som mottagit en studieplats till finsk- och svenskspråkig lärarutbildning i småbarnspedagogik vid universitet åren 2018 och 2019 (N = 1628). Totalt svarade 595 personer på enkäten (svarsprocent 36.6 %). Resultaten visade att de faktorer som motiverade till att söka sig till småbarnspedagogiken hade samband med om respondenten arbetade som lärare inom småbarnspedagogiken eller inte. De som arbetade som lärare inom småbarnspedagogik hade motiverats av att arbetet är barnorienterat, medan de övriga respondenterna typiskt hade sökt sig till lärarstudier inom småbarnspedagogik som ett reservkarriäralternativ. Lärarutbildningen inom småbarnspedagogik bedömdes i huvudsak som positiv. Över hälften av respondenterna ansåg att övningsundervisningen stödde lärandet. Däremot bedömdes stödet och responsen under studierna som ganska negativa. Över hälften av respondenterna ansåg att den respons de fått var otillräcklig. Responsen ansågs inte heller ha utgjort ett stöd åt lärandet eller hjälpt till att utveckla studiemetoderna. Majoriteten av respondenterna bedömde dock sin självförmåga under studierna som positiv. De pedagogiska färdigheter som utbildningen producerade bedömdes också som positiva. Vid en jämförelse av tre grupper av respondenter som skilde sig från varandra i fråga om arbetslivserfarenhet före studierna konstaterade man att de respondenter som hade över 5 år tidigare arbetslivserfarenhet inom småbarnspedagogiken typiskt gav mer positiva bedömningar än de andra grupperna. Deras bedömningar skilde sig bland annat vad gäller färdigheterna att strukturera aktivitetsstunder och beakta barnens utvecklings- och socialiseringsprocesser. Bland respondenterna fanns personer som avbrutit sina lärarstudier inom småbarnspedagogiken och personer som bytt bransch. Orsaken till beslutet att avbryta lärarstudierna inom småbarnspedagogiken var oftast att man tog emot en studieplats inom ett annat område eller att man upplevde att man inte lämpade sig för branschen. De som bytte bransch hade bland annat bytt till socialbranschen, vårdarbete, klasslärare eller handeln. Majoriteten av dem som arbetade som lärare inom småbarnspedagogik var nöjda med sina karriärval, arbetade gärna inom småbarnspedagogiken och ångrade inte sitt beslut att studera till lärare inom småbarnspedagogik. De som arbetade som lärare upplevde också vanligtvis att undervisningen var viktig för deras självbild, och hälften av dem upplevde att deras arbete var meningsfullt dagligen. Majoriteten av lärarna inom småbarnspedagogiken ansåg dock att deras arbete var stressande, att ersättningen för arbetet var otillräcklig och att deras arbetsmängd och barngruppens storlek var för stor. Cirka två tredjedelar av dem som arbetade som lärare inom småbarnspedagogik var enligt enkäten engagerade i yrket som lärare inom småbarnspedagogik. Respondenternas svar på den öppna frågan om framtida arbets- och utbildningsplaner visade emellertid att nästan hälften av alla som utexaminerats till lärare inom småbarnspedagogik hade avlagt eller avlade för närvarande att avlägga magisterexamen. Över hälften av dessa respondenter inriktade sig på en magisterexamen inom småbarnspedagogik. Då var målet ofta att gå vidare i karriären till uppgifter som chef eller inom utveckling av småbarnspedagogik eller till vuxenutbildning. En del var inriktade på studier inom specialpedagogik och konsultativt arbete som speciallärare inom småbarnspedagogik, en del på andra pedagogiska områden med målet att till exempel övergå till uppgifter som klasslärare. En liten del planerade också att byta bransch och avlägga en examen inom ett annat område.