Vapaa-ajan viettotavat ja työhyvinvointi : palautuminen mediaattorina

Työhyvinvointi on työntekijän subjektiivinen myönteinen kokemus siitä, että työhön kuuluvat voimavarat sekä omat fyysiset ja psyykkiset voimavarat ovat riittäviä tai ylittävät työn asettamat vaatimukset. Työhyvinvointi liittyy työelämässä jaksamiseemme ja on siten yhteiskunnallisesti merkittävä tekijä. Työhyvinvointi ei ole pysyvä tila: se vaihtelee työhön liittyvien kuormitus- ja voimavaratekijöiden mukaan. Työn vaatimuksien aikaansaamasta kuormituksesta toipuminen vaatii palautumista. Palautumisen aikana yksilön psykofysiologinen tila palautuu työ-päivän aikana koettua kuormitusta ja stressiä edeltävälle tasolle. Yksilö voi tyydyttää toipumisen tarpeensa esimerkiksi osallistumalla vapaa-ajan aktiviteetteihin. Työhyvinvointia tarkastellaan tässä pro gradu -tutkielmassa neljän ulottuvuuden avulla: työn imu, työtyytyväisyys, työholismi ja työuupumus. Tutkimuksessa tarkasteltiin, onko erilaisilla vapaa-ajan viettotavoilla yhteyttä työhyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Lisäksi selvitettiin, onko työstä palautuminen vapaa-ajan viettotavan ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä välittävä mediaattoritekijä. Tutkielman aineistona käytettiin Lapsesta aikuiseksi (LAKU) -pitkittäistutkimuksen vuosina 2020–2021 kerättyä (TRAILS) -tutkimusvaiheen aineistoa. Käytetty aineisto (n=206) koostui noin 61-vuotiaista naisista (n=107) ja miehistä (n=99). Työholismia selvitettiin hyödyntäen The Dutch Workaholism Scale (DUWAS) -kyselyä, työn imua selvitettiin The Utrecht Work Engagement Scale (UWES) -kyselyllä ja työuupumusta Maslach Burnout Inventory -kyselyllä. Työtyytyväisyyttä selvitettiin yhdellä elämäntilanne kyselyn kysymyksellä. Vapaa-ajan viettoa sekä työstä palautumista selvitettiin elämäntilannekyselyn ja haastattelun kysymyksillä sekä kyselylomakkeella. Tähän tutkielmaan valittiin mukaan viisitoista erilaista vapaa-ajan muuttujaa. Taustamuuttujina tarkasteltiin koulutusta, ammattiasemaa, työtilannetta, työaikaa ja työ-määrää. Vapaa-ajan muuttujien, työhyvinvoinnin muuttujien ja työstä palautumiseen yhteyksiä tarkasteltiin ensin korrelaatiokertoimen avulla. Tämän jälkeen mediaattoriyhteyksiä selvitettiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tässä tutkielmassa toteutui kaksi tilastollisesti merkitsevää vapaa-ajan viettämisen, työstä palautumisen ja työhyvinvoinnin yhteyttä selittävää mallia. Palautuminen oli ystävien ja sukulaisten tapaamisen ja työn imun välillä sekä seurapelien pelaamisen ja työuupumuksen välillä välittävä mediaattoritekijä. Mitä enemmän ystäviä ja sukulaisia tavattiin ja palauduttiin, sitä enemmän työn imua koettiin. Palautuminen rooli mediaattorina oli osittainen, sillä palautuminen heikensi ystävien ja sukulaisten tapaamisen ja työn imun välistä tilastollista yhteyttä. Mitä enemmän seurapelejä pelattiin ja mitä vähemmän palauduttiin, sitä enemmän koettiin työuupumusta. Palautuminen mediaattorina heikensi seurapelien pelaamisen ja työuupumuksen välistä tilastollista yhteyttä, joten mediaattorin rooli oli osittainen. Tämän tutkielman mediaattorimalleissa pystyttiin osoittamaan palautumisen rooli välittävänä tekijänä vain kahden vapaa-ajanviettotavan ja työhyvinvoinnin ulottuvuuden välillä, joten tarvitaan jatkotutkimuksia mahdollisten lisäyhteyksien löytämiseksi.