Days Lived at Home, Use and Costs of Healthcare and Social Services, Functioning, and Health-related Quality of Life after Hip Fracture: Effects of a 12-month Home-based Exercise Intervention

Abstract

Lonkkamurtuma heikentää ikääntyneen toimintakykyä ja elämänlaatua, ja lisää kuolleisuutta sekä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden tarvetta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia vaikutuksia vuoden pituisella fysioterapeutin ohjauksessa toteutetulla kotiharjoittelulla on leikkauksella hoidettujen lonkkamurtumapotilaiden kotona-asumisaikaan, sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön ja kustannuksiin, kuolleisuuteen, toimintakykyyn sekä terveyteen liittyvää elämänlaatuun. Tutkittavat (n=121) rekrytoitiin Etelä-Karjalan alueelta, heidän keski-ikänsä oli 81 vuotta, 75 % heistä oli naisia ja 61 % oli reisiluun kaulan murtuma. Tutkittavat satunnaistettiin joko kaksi kertaa viikossa 60 minuutin ajan toteutuvaan ohjattuun kotiharjoittelu- (n=61) tai tavanomaisen hoidon (n=60) ryhmään. Kotona toteutettu liikuntaharjoittelu koostui lihasvoima-, tasapaino-, liikkuvuus- ja toiminnallisista harjoitteista sekä ravitsemus ja liikuntaneuvonnasta. Kotona-asumisajan (päätulosmuuttuja), sekä kuolleisuuden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden (toissijaiset tulosmuuttujat) käyttötiedot kerättiin potilastietorekistereistä 24 kuukauden ajalta. Muiden toissijaisten tulosmuuttujien (fyysinen suorituskyky, toimintakyky ja avuntarve, välineelliset päivittäistoiminnot, terveyteen liittyvä elämänlaatu) tutkimusaineisto kerättiin kotihaastatteluin ja mittauksin tutkimuksen alussa, 3, 6 ja 12 kuukauden kohdalla. Vuoden ohjatulla kotiharjoittelulla ei ollut vaikutusta kotona-asumisaikaan, kuolleisuuteen tai elämänlaatuun, mutta se lisäsi tilastollisesti merkitsevästi fyysistä toiminta- ja suorituskykyä sekä vähensi avuntarvetta verrattuna tavanomaiseen hoitoon. Lisäksi kotiharjoitteluinterventio oli kustannusneutraali kahden vuoden seurannassa tarkasteltaessa kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä ja erityisesti niillä potilailla, joiden toimintakyky ja avuntarve alussa oli alle 100 Functional Independence Measure (FIM) mittarilla mitattuna.

Hip fracture is a major trauma in an older adult’s life and causes a substantial burden to society by reducing the person’s functional capacity and health-related quality of life and increasing mortality and the use and costs of healthcare and social services. The aim of this thesis is to examine the effects of a 12-month physiotherapist-supervised, progressive home-based exercise program on the number of days lived at home, mortality, the use and costs of healthcare and social services, functioning, and health-related quality of life among patients who have undergone a hip fracture operation. The participants (n=121) were recruited from South Karelia, Finland. Their mean age was 81 years, 75% were women, and 61% had a femoral neck fracture. They were randomized into a 12-month, home-based exercise group, who had 60-minutes of guided exercise twice a week (n=61), and a usual care group (n=60). The data on the primary outcome—days lived at home—and the secondary outcomes—mortality and use of healthcare and social services—were gathered from registers and assessed over a 24-month period. Other secondary outcomes —physical performance, functional independence, instrumental activities of daily living, and health-related quality of life were assessed at baseline and at 3, 6, and 12 months. The exercise intervention consisted of strength, balance, flexibility, and functional exercises, and brief counseling on nutrition and physical activity. The 12-month supervised exercise program did not increase the number of days lived at home or decrease mortality over 24 months. The exercise intervention was cost neutral in terms of the use of all healthcare and social services over 24 months. The intervention improved functional independence, instrumental activities of daily life and physical performance, but not health-related quality of life, which remained below the reference population level in both groups over 12 months. Participation in the exercise intervention was good and no severe adverse effects were detected.