Työikäisten kertomuksia pandemia-aikaan liittyvistä haavoittuvuuden kokemuksista

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin aikuisten työikäisten 25–54-vuotiaiden pandemia-ajan kokemuksia. Kirjoitusaineisto kerättiin Tietoarkiston Pennaverkkotyökalulla syksyllä 2021 ja se on osa Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön (CoE AgeCare) tutkimusta. Tutkimusta kehystävät elämänkulun periaatteet sekä haavoittuvuus. Aineiston muodostavat kirjoitukset, joissa kuvautuu elämänkulun säröjä, vaikeita tilanteita ja kriisejä sekä niihin kytkeytyviä merkityksenantoja koronapandemian aikana. Kiinnostus kohdistuu pandemian merkitykseen haastavissa elämäntilanteissa: tutkimus tarkastelee sitä, kokivatko kirjoittajat pandemian ajan itsessään tuottavan hankalia kokemuksia tai tihentävän jotenkin poikkeuksellisella tavalla tavanomaisempia elämänkulun kokemuksia altistaen näin haavoittaville olosuhteille. Temaattisen narratiivisen analyysin tulokset osoittavat, että kirjoittajat kokivat ajanjaksoon liittyvän erityisiä pandemiasta juontuvia haavoittavia olosuhteita ja pandemian tihentävän jotenkin poikkeuksellisiksi tavanomaisempia elämänkulun haavoittuvuuden kokemuksia. Nämä kokemukset kytkeytyvät kolmen teeman alle: elämäntapahtumat, arki sekä työ. Riittämätön sosiaalinen tuki, eristäytyminen tai ”kuplautuminen” koronarajoitusten vuoksi vaikeuttivat sosiaalisen sekä ammatillisen tuen saamista tavanomaisissa haastavissa elämäntapahtumissa, mikä teki niiden kohtaamisesta erityisen hankalaa. Lisäksi ajanjakso näytti kytkeytyvän kokemuksiin arjen rutiinien rikkoutumisesta ja sitä myöten elämän hallinnan ja toimijuuden tunteen menettämisestä. Työhön liitetyt merkitykset olivat monitulkintaisia: toisaalta työ tarjosi kiinnekohtia arkeen, mutta itse työn tekemisen tapojen muutosten myötä työelämä koettiin monin tavoin aiempaa kuormittavammaksi. Tutkimus osoitti, miten merkityksellistä ammatillinen mutta myös sosiaalisten verkostojen tarjoama tuki oli elämänkulun eri käänteissä. Ehkäisevän työn sekä riittävän ja helposti saatavilla olevan tuen merkitys tilanteissa, jotka voivat johtaa haavoittuvuudelle altistaviin tilanteisiin, korostui kirjoitusaineistossa. Kirjoitukset kertoivat elämänkulun hauraudesta ja haavoittuvuuden kokemuksista sekä osoittivat selvän tarpeen sille, että yhteiskunnassa etsitään jatkossa uudenlaisia keinoja tukea entistä paremmin yhteisöjen ja yksilöiden resilienssiä myös poikkeuksellisina aikoina.