Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia, ovatko naispalloilijoiden alaraajojen puolierot keskenään samankaltaisia lihasmassassa sekä -voimassa, vertaamalla kyseisten ominaisuuksien raajojen välisiä puolieroja, ja näin pohtia, onko lihastasapainoa tutkiessa tarpeellista mitata molempia ominaisuuksia. Aihetta on tarpeellista tutkia, sillä nykytiedon mukaan puolieroilla saattaa mahdollisesti olla negatiivisia vaikutuksia urheilijoiden suorituskykyyn ja loukkaantumisriskiin. Vahvoja johtopäätöksiä ei kuitenkaan voida tehdä, sillä tutkimustuloksia on saatu puolesta sekä vastaan, eivätkä tutkimusasetelmat ja mittausmenetelmät ole yhdenmukaisia.
Tämän kandidaatintutkielman aineisto on kerätty poikkileikkausasetelmana vuoden 2023 aikana, osana kahta eri Jyväskylän yliopistossa tehtyä tutkimusta. Tutkimusjoukko koostui 53:sta eri pallolajien parissa tavoitteellisesti urheilevasta naisesta, joiden lajeja olivat futsal, amerikkalainen jalkapallo, rugby ja jääkiekko. Tutkittavilta mitattiin alar
aajojen lihaskokoa lihasmassana (g) kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla (DXA) ja voimaa (kg) maksi-maalisella isometrisellä (MVIC) jalkaprässillä. Aineisto jaettiin voiman suhteen dominoivan (VD) raajan ja ei-dominoivan (VED) raajan tuloksiin, sekä VD-raajan ja VED-raajan välisiin absoluuttisiin ja prosentuaalisiin eroihin. Lisäksi aineisto jaettiin kahteen ryhmään voiman prosentuaalisen eron mukaan: puoliero voimassa ≥ 10 % (n = 18) vs. puoliero voimassa < 10 % (n = 35).
Lihasmassan ja -voiman välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita VD-raajassa tai VED-raajassa. Myöskään raajojen välisten lihasmassan ja -voiman absoluuttisten tai prosentuaalisten erojen välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita. Verrattaessa lihasvoiman prosentuaalisen puolieron mukaan jaettuja ryhmiä (≥ 10 % vs. < 10 %) keskenään, ei ryhmien lihasmassan absoluuttisten (125 g ± 240,4 vs. 89,6 g ± 261,6, p = 0,634) tai prosentuaalisten (1,5 % ± 3,1 vs. 1,0 % ± 3,2, p = 0,599) erojen keskiarvoissa löydetty tilastollisesti merkitseviä eroja. Huomionarvoista on kuitenkin se, että joillain yksilöillä lihasmassan suhteen dominoiva raaja oli eri raaja kuin lihasvoiman suhteen dominoiva raaja (n = 20 vs. n = 33), vaikka keskiarvoisesti sekä lihasmassa että -voima olivat VD-raajassa suurempia VED-raajaan verrattuna.
Tulosten perusteella lihasmassan ja -voiman puolierot eivät aina ole keskenään samankaltaisia, vaikka lihaksen koon onkin todettu olevan merkittävä voimantuottoon vaikuttava tekijä. Tästä syystä lihastasapainon tilasta saadaan luotettavampaa ja kattavampaa informaatiota, jos mitataan yhden sijasta molempia: lihaskokoa ja -voimaa. Lihastasapainon tutkimiseen käytettäviä tutkimusasetelmia ja mittausmenetelmiä on kuitenkin tutkittava tulevaisuudessa vielä lisää, jotta niitä voitaisiin yhdenmukaistaa aiheeseen liittyvien tutkimusten kesken. Näin voitaisiin parantaa tutkimustulosten ja niistä tehtävien johtopäätösten luotettavuutta, sekä hyödyntää lihastasapainon mittaamista urheilijoiden apuna nykyistä paremmin.
...
