Lapsille aiheutuneiden väkivallan vaikutusten tunnistaminen ryhmämuotoisessa tekijäinterventiossa

Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella sitä, miten isät tunnistavat väkivaltansa vaikutuksia lapsiin ja isän ja lapsen suhteeseen. Koska aiempi tutkimus aiheesta on vähäistä ja keskittynyt pääosin haastatteluihin tai kyselyihin, on tärkeää tutkia aihetta myös ryhmämuotoisen tekijäintervention kontekstissa. Tutkimuksemme perustui Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan sekä kriisikeskus Mobilen yhteistyössä toteuttamaan Vaihtoehto väkivallalle -ohjelmaan. Aineistomme koostui väkivallan tekijöille kohdennettujen ryhmäistuntojen videotallenteista vuosilta 2013–2019 sekä ryhmäläisille ja näiden puolisoille toteutetuista alkuhaastatteluista ja -kyselyistä. Toteutimme tutkimuksen laadullisena tutkimuksena ja analyysimenetelmänämme käytimme sisällönanalyysiä. Havainnoimme yhteensä 17 istuntoa, ja tarkastelimme, millaisia vaikutuksia isät tunnistivat, millä tavoin vaikutukset nousivat esille keskustelussa sekä millaisia tilanteet olivat, joissa vaikutuksia ei tunnistettu. Isät tunnistivat väkivallan käyttönsä vaikutuksia sekä lapseen että isä–lapsi-suhteeseen. Vaikutuksina tunnistettiin pelkoa, vihaa ja anteeksiantamattomuutta, pahoinvointia, opittuja haitallisia toimintamalleja, luottamuspulaa, turvattomuutta ja varuillaan oloa sekä fyysisiä vaikutuksia. Vaikutukset nousivat ryhmäkeskustelussa esiin joko spontaanisti eli isän aloitteesta tai ei-spontaanisti eli terapeutin aloitteesta. Havaitsimme myös tilanteita, joissa isät eivät tunnistaneet vaikutuksia lapseen, vaikka keskustelussa tarjottiin mahdollisuus lapsen kokemuksen huomioimiselle. Tilanteissa, joissa tunnistamista ei tapahtunut, isät joko sivuuttivat vaikutukset, keskittyivät omaan kokemukseensa tai eivät tunnistaneet käyttäytymistä väkivallaksi. Vaikka isät tunnistivat väkivallan käyttönsä vaikutuksia lapseen ja isä–lapsi-suhteeseen, oli keskustelu lasten kokemuksista aineistossamme vähäistä. Voidaan pohtia, voisiko strukturoidumpi lasten roolin ja näkökulman puheeksiottaminen ryhmäinterventioissa kannustaa isiä keskustelemaan enemmän väkivallan vaikutuksista lapsiin. Tutkimus tarjosi uudenlaisia näkökulmia lasten roolin huomioinnista kliinisessä väkivaltatyössä