Neljän viikon normobaarisen "live high–train low and high" -korkeanpaikan harjoittelujakson vasteet hematologisissa muuttujissa ja kestävyyssuorituskyvyssä

Live high–train low and high (LHTLH)-korkeanpaikan harjoittelun on pohdittu voivan tehostaa korkeanpaikan harjoittelusta saavutettavia hematologisia ja kestävyyssuorituskykyvasteita. Lisäksi LHTLH-jakson jälkeen jatketun ajoittaisen hypoksia-altistuksen (IHE) ja -harjoittelun (IHT) on pohdittu voivan vaikuttaa ainakin hematologisten vasteiden säilymiseen. Näin ollen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää LHTLH-jakson aikaansaamia vasteita kestävyysurheilijoiden hematologiassa ja kestävyyssuorituskyvyssä sekä LHTLH-jakson jälkeen jatketun IHE+IHT-jakson vaikusta vasteisiin. Lisäksi tarkasteltiin vasteiden yksilöllisyyttä. Tutkimukseen osallistui 39 hiihtolajien urheilijaa (ikä 22 ± 3 vuotta). Tutkimus koostui viidestä osasta: pre1-, post1/pre2- ja post2-mittauksista sekä näiden välissä tapahtuneista kahdesta interventiosta. Tutkittavista 23 suoritti neljän viikon LHTLH-jakson (LHTLH-ryhmä) ∼2400 m normobaarisessa hypoksiassa ja 15 kontrollijakson (KON-ryhmä). LHTLH-jaksolla tehtiin kahdesti viikossa matalatehoinen juoksuharjoitus (1 h) ∼2500 m normobaarisessa hypoksiassa. Muuten tutkittavat harjoittelivat normoksiassa. 9 tutkittavaa jatkoi (IHE+IHT-ryhmä), ja 12 ei jatkanut (NORM-ryhmä), ajoittaisia hypoksia-altistuksia LHTLH-jakson jälkeen (IHE+IHT-jakso) kerran tai kahdesti viikossa 3–4 viikon ajan. Normobaariset IHE+IHT-sessiot (3 h) sisälsivät kahden tunnin lepoaltistuksen ja tunnin matalatehoisen juoksuharjoituksen (∼2500 m). Hematologisia muuttujia tutkittiin optimoidulla hiilimonoksidin takaisinhengitysmenetelmällä, laskimoverinäytteillä ja happisaturaatiomittauksilla. Kestävyyssuorituskykyä mitattiin suoralla maksimaalisen hapenottokyvyn testillä. Mittaukset tehtiin LHTLH-jakson KON-jakson alussa ja lopussa sekä IHE+IHT- ja NORM-ryhmälle neljä viikkoa LHTLH-jakson päättymisestä. Hbmassa kasvoi LHTLH:lla 4,7 ± 2,2 %, 766 ± 197 g:sta (11,5 ± 1,4 g/kg) 799 ± 206 g:aan (12,3 ± 1,6 g/kg) (p < 0,001), mutta KON:lla ei tapahtunut muutosta 0,8 ± 2,3 %, 844 ± 166 g:sta (11,6 ± 1,5 g/kg) 850 ± 164 g:aan (11,8 ± 1,6 g/kg) (p = 0,179). VO2max ja teoreettinen VO2max (ml/kg/min) kasvoivat ryhmästä riippumatta (LHTLH:lla 2,3 ± 5,5 %, p = 0,049 ja 2,9 ± 4,2 %, p = 0,003 ja KON:lla 4,8 ± 4,7 %, p = 0,002 ja 4,1 ± 4,4 %, p = 0,001). Toisessa interventiossa Hbmassa (g) ei muuttunut IHE+IHT:lla –2,2 ± 4,3 % (p = 0,149) eikä NORM:lla –2,7 ± 3,8 % (p = 0,078). VO2max (ml/kg/min) nousi tilastollisesti merkitsevästi IHE+IHT:lla 3,9 ± 5,3 % (p = 0,037), mutta säilyi muuttumattomana NORM:lla 0,8 ± 3,6 % (p = 0,630). Teoreettinen VO2max (ml/kg/min) ei muuttunut ryhmästä riippumatta (IHE+IHT:lla –0,1 ± 2,7 %, p = 0,972 ja NORM:lla 1,7 ± 5,3 %, p = 0,422). Vasteissa havaittiin huomionarvoista yksilöllistä vaihtelua. Neljän viikon normobaarinen LHTLH-jakso tuotti hyödyllisiä hematologisia vasteita, mutta kestävyyssuorituskyvyssä ei havaittu välitöntä parannusta kontrollijaksoon verrattuna. LHTLH:n jälkeisellä IHE+IHT-jaksolla ei havaittu merkitseviä ajan ja ryhmän yhdysvaikutuksia hematologisissa tai kestävyyssuorituskykyvasteissa normoksiassa harjoitteluun verrattuna.