Makrotalouden shokkien vaikutus asuntojen hintoihin

Tämän gradun tavoitteena on tutkia makrotalouden shokkien vaikutusta asuntojen hintoihin. Tutkielma on empiirinen tutkimus, jonka taustaksi esitellään DiPasqualen ja Wheatonin (1992) teoria asuntojen hintojen dynamiikasta, sekä aiempaa kirjallisuutta aiheesta. Empiirisinä tutkimusmenetelminä hyödynnetään yksikköjuuritestejä aikasarjojen stationaarisuuden selvittämiseksi, yhteisintegraatiotestejä muuttujien välisen yhteisintegraariosuhteiden selvittämiseksi, sekä vektorivirheenkorjausmallia (VECM) makromuuttujien suhteita asuntojen hintoihin niin lyhyellä, kuin pitkällä aikavälillä arvioideksani. Tulosten perusteella makrotalouden muuttujien ja asuntojen hintojen välillä on lyhyen aikavälin yhteyden lisäksi pitkän aikavälin tasapainosuhde. Valituista muuttujista korkotason sekä auntolaina/BKT -mittarin estimaatit ovat tilastollisesti merkitseviä. Korkotasolla on negatiivinen vaikutus asuntojen hintoihin, kun taas laina/BKT-mittarin vaikutus on vastaavasti positiivinen. Shokin jälkeen asuntojen hinnat sopeutuvat kohti pitkän aikavälin tasapainoa 13,5%:a periodissa, eli 54%:a vuodessa. Estimoidun mallin mukaan kokonaistuloilla ei ole vaikutusta asuntojen hintoihin pitkällä eikä lyhyellä aikavälillä, mikä on ristiriidassa teorian sekä aiemman tutkimusnäytön kanssa.