Lasten ja nuorten luonnossa liikkuminen ja sen yhteys mielen hyvinvointiin : LIITU 2022 -tutkimuksen tuloksia

Abstract

Green exercise means physical activity in a natural or partly built environment. Green exercise has been found to be associated with mental well-being, such as improved mood, and self-esteem, and lower levels of stress. Additionally, green exercise has been found to improve well-being of young people, particularly during the Covid 19-pandemic. The aim of this thesis was to find out how much 5th, 7th and 9th graders exercise and spend their leisure time in natural environments and how grade, gender, place of residence and family affluence are associated with green exercise. The aim was also to find out how green exercise was associated with mental well-being in young people.

This thesis was carried out using data from the 2022 LIITU (The Finnish School-aged Physical Activity) study. The data consisted of Finnish 5th, 7th and 9th graders (n=5611). The survey examined physical activity in nature by asking young people how often they exercise in real nature, e.g. in forests and near water bodies. Mental well-being was measured by using the WHO-5 summative variable, which includes items such as good mood, vigour and restfulness. Nature activities were examined by grade using cross-tabulation and Chi-squared tests. Both sociodemographic factors potentially associated with green exercise and the association of green exercise with mental well-being were examined using binary logistic regression analysis.

According to the results of this thesis, almost half (46 %) of all children and adolescents in grades 5, 7 and 9 took part in green exercise in their leisure time every week. On the other hand, almost one in ten (9 %) of the children and adolescents said they did not do any physical activity in natural environments at all. When the association of grade, gender, place of residence and family wealth for green exercise was examined simultaneously using binary logistic regression analysis, only grade was found to be statistically significantly associated with green exercise. Both 5th and 7th graders were thus more likely to exercise in natural environments than 9th graders. In contrast, when these sociodemographic factors were examined individually in relation to green exercise, all factors were statistically significantly associated with it. Additionally, children and adolescents who were active in nature on a weekly basis were more likely to perceive their mental well-being as good than those who were less active, even when other factors affecting mental well-being were added to the model.

According to this thesis, green exercise seems to be linked to the mental well-being of young people. More research is needed on this topic, including the long-term effects of green exercise on mental well-being. Green exercise is largely accessible to everyone, which suggests that it has potential for promoting mental well-being. Exercising in natural environments should therefore be encouraged at home and in schools, particularly in childhood, so that it becomes a habit that carries into adolescence and adulthood.

Luontoliikunnalla tarkoitetaan liikkumista aidossa tai osittain rakennetussa luontoympäristössä. Luontoliikunnalla on havaittu olevan yhteyttä mielen hyvinvointiin, kuten parempaan mielialaan ja itsetuntoon sekä vähäisempään stressin määrään. Luonnossa liikkumisen on lisäksi havaittu parantavan nuorten hyvinvointia erityisesti koronapandemia-aikana. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon suomalaiset 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaiset liikkuvat luonnossa vapaa-ajallaan, miten nuoren luokka-aste, sukupuoli, asuinpaikka sekä perheen varallisuus ovat yhteydessä luonnossa liikkumiseen sekä miten luonnossa liikkuminen on yhteydessä mielen hyvinvointiin kyseisellä kohderyhmällä.

Tutkielma toteutettiin vuoden 2022 LIITU (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen) -kyselytutkimuksen aineistosta. Aineisto koostui suomalaisista 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisista (n=5611). Luonnossa liikkumista tarkasteltiin kyselytutkimuksessa kysymällä, kuinka usein lapset ja nuoret liikkuvat aidossa luonnossa eli esimerkiksi metsissä ja vesistöjen äärellä. Mielen hyvinvointia mitattiin WHO-5-summamuuttujan avulla, joka sisältää väittämiä esimerkiksi hyväntuulisuuteen, levollisuuteen ja toimeliaisuuteen liittyen. Luonnossa liikkumista tarkasteltiin luokka-asteittain ristiintaulukoinnin ja Khiin neliötestin avulla. Sekä luontoliikuntaan mahdollisesti yhteydessä olevia sosiodemografisia tekijöitä, että luontoliikunnan yhteyttä mielen hyvinvointiin tarkasteltiin binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla.

Tulosten mukaan lähes puolet (46 %) kaikista 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisista liikkui aidossa luonnossa vapaa-ajallaan viikoittain. Toisaalta lähes joka kymmenes (9 %) vastanneista kertoi, ettei liiku luonnossa laisinkaan. Kun luokka-asteen, sukupuolen, asuinpaikan ja perheen varallisuuden yhteyttä luonnossa liikkumiseen tarkasteltiin samanaikaisesti binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla, havaittiin ainoastaan luokka-asteen olevan tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä luonnossa liikkumiseen. Sekä 5.- että 7.-luokkalaiset liikkuivat siten luonnossa viikoittain todennäköisemmin kuin 9.-luokkalaiset. Sen sijaan, kun kyseisiä sosiodemografisia tekijöitä tarkasteltiin yksittäin suhteessa luonnossa liikkumiseen, oli kaikilla tekijöillä yhteyttä luonnossa liikkumiseen. Lisäksi ne lapset ja nuoret, jotka liikkuivat luonnossa viikoittain, kokivat mielen hyvinvointinsa todennäköisemmin hyväksi kuin tätä harvemmin luonnossa liikkuvat, vaikka malliin lisättiin myös muita mielen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.

Luonnossa liikkuminen vaikuttaisi olevan tämän tutkielman mukaan yhteydessä 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisten mielen hyvinvointiin. Tutkimusta tarvitaankin lisää aiheesta, kuten luonnossa liikkumisen pitkän aikavälin vaikutuksista mielen hyvinvoinnille. Luonnossa liikkuminen on pitkälti jokaisen saavutettavissa, jonka vuoksi sillä voidaan ajatella olevan potentiaalia mielen hyvinvoinnin edistämisessä. Luonnossa liikkumista tulisi edistää kotona ja kodeissa erityisesti lapsuudessa, jotta siitä muodostuisi tapa, joka kantaa myös nuoruuteen ja aikuisuuteen.