Globalisaation ja englannin kielen” lingua franca”-roolin myötä keskustelu aksenteista ja tavoiteltavasta
suullisesta kielitaidosta on lisääntynyt. Suomalainen koulutusjärjestelmä ja valtakunnallinen opetussuunnitelma korostavat kommunikaatiotaitoja ja merkityksen välittämistä osana kieltenopiskelua (ks. esim.
NCCHS, 2019: 181; NCCBE, 2014: 220). Lisäksi maailmalla kasvaa ajatus aksentin vapauttamisesta (ks.
esim. Tsang, 2019), jolloin Englantia voitaisiin puhua jokainen omalla aksentillaan. Se, onko englannin
opettajilla samanlaiset mahdollisuudet valita oma aksenttinsa tai ääntämismallinsa kuin opiskelijoilla, on
täten ajankohtainen kysymys.
Aiempi tutkimus on puutteellista, sillä tutkimusta aiheesta on tällä hetkellä vain Aasiasta (ks. esim.
Tsang, 2020, 2019). Opiskelijoiden asenteita opettajien suullista kielitaitoa, esimerkiksi aksenttia ja ääntämystä, kohtaan on tutkittu (ks. esim. Ilola, 2018; Vaarala, 2013). Sen sijaan näiden osa-alueiden vaikutusta
auktoriteettiin tai ammat
titaitoon ei ole juurikaan tutkittu. Siksi tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään lukio-opiskelijoiden näkemyksiä aiheesta. Tutkimuksen keskiössä ovat lukio-opintoja tutkimushetkellä suorittavat opiskelijat (n=183) Keski-Suomen alueelta. Tutkimus toteutettiin suomenkielisenä Webropol-kyselynä, ja se sisälsi sekä laadullista että määrällistä dataa tuottavia kysymyksiä. Määrällinen data analysoitiin käyttämällä SPSS-tilasto-ohjelmaa ristiintaulukointiin sekä kuvailevaa tilastoanalyysia. Laadullinen data analysoitiin hyödyntämällä temaattista analyysiä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lukio-opiskelijat näkivät yhteyden opettajan suullisella kielitaidolla ja opettajan auktoriteetilla ja ammattitaidolla. Vaikka nykyinen kieltenopetus onkin painottanut
merkityksen välittämistä ja kommunikaatiotaitoja kieltenopetuksessa, opiskelijat silti tavoittelevat vahvasti natiivinkaltaista suullista kielitaitoa. Toisaalta opiskelijat eivät varsinaisesti vaadi natiivintasoista
suullista kielitaitoa opettajalta tai täydellisyyttä. Sen sijaan tärkeintä oli, että opettajan suullinen kielitaito
vastasi työnkuvaa eli opettaja pystyi mallintamaan kieltä ja opettamaan mm. ääntämään oikein. Opiskelijan omalla suullisen kielitaidon tasolla oli joissakin tapauksissa vaikusta siihen, millaisia vastauksia kysymyksiin annettiin. Selkeää eroa eri taitotasojen välillä ei kuitenkaan löytynyt. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa opettajankoulutuksen kehittämiseen sekä tuomaan esille vähemmän tutkittuja auktoriteettiin ja ammattitaitoon vaikuttavia tekijöitä. Lisätutkimusta aiheesta tulisi tehdä esimerkiksi monikulttuurillisemmalla alueella Suomessa tai eri koulutusasteilla.
...
