Suomen lainsäädännön vaikutus julkishallinnon kokonaisarkkitehtuurityöhön

Kokonaisarkkitehtuuria käytetään työkaluna strategisen tason suunnittelussa, jolla pyritään linjaamaan organisaation tietojärjestelmät, tiedonhallinta, liiketoi minta ja infrastruktuuri yhteen strategiaan. Tavoitteena on hahmottaa ja luoda ymmärrys, kuinka organisaation eri osa-alueet vuorovaikuttavat keskenään. Kuitenkin huolimatta noin neljän vuosikymmenen historiasta liiketaloudessa ja tutkimuskohteena, ei kokonaisarkkitehtuurin määritelmistä ja hyödyistä ole päästy yhteisymmärrykseen. Kokonaisarkkitehtuurin viitekehykset kuitenkin kehittyvät jatkuvasti kuitenkin ollen sen verran ylätason metodologioita, että niitä voi ketterästi soveltaa tapaus- ja organisaatiokohtaisesti. Tutkielmassa kes kitytään tarkastelemaan kokonaisarkkitehtuuria Suomen julkishallinnon kon tekstissa ja erityisesti sen historiaa vuodesta 2011 lähtien, jolloin asetettiin ensim mäinen laki määrittelemään, kuinka julkishallinnon tulisi toteuttaa kokonaisark kitehtuuria. Kansainvälisestikin suosituimpaan TOGAF-viitearkkitehtuuriin pohjautuva kansallinen JHS 179 -suositus määritti aina vuoteen 2019 saakka jul kishallinnossa käytettävän kokonaisarkkitehtuurimenetelmän. Vuonna 2019 laki kumottiin, ja tilalle tuli uusi ”tiedonhallintalaki”, jonka juuret kuitenkin ovat ko konaisarkkitehtuurissa. Tässä tutkielmassa myös demonstroidaan, kuinka JHS 179 -suosituksessakin käytettyä ArchiMate-notaatiota voi soveltaa tiedonhallin mallin pohjana toimivien kuvausten luomisessa.