Resource use of brown trout (Salmo trutta) colour morphs in a Norwegian coastal watercourse

Resource polymorphism is common in salmonid fishes and often increases diversity of the population, for instance by supporting individual variation in diet, habitat use and growth. Brown trout (Salmo trutta) can exhibit different life history traits often related to adaptation to littoral and pelagic resource use or to freshwater and marine feeding habits. Brown trout can also show variation in body colour, but the ecological basis for colour morphs, such as difference in trophic niches, remains poorly understood. Carbon, nitrogen and sulphur stable isotope analyses were conducted to investigate potential differences in long-term assimilated diets of three brown trout morphs that differed in body colour (brown, intermediate, silver). Based on the results of isotopic mixing models, the main prey items in all morphs were zooplankton and three-spined sticklebacks (Gasterosteus aculeatus). There were size related niche shifts from pelagic zooplankton diet to sticklebacks and from freshwater resources towards marine food sources in all colour morphs at the natural lengths of 250–300 mm except brown morph switched to marine food sources at the natural length of 400mm. Based on results of isotopic variation, the niche regions were overlapping among all colour morphs and silver morph had smallest niche size, however it was not significantly different. Understanding resource polymorphism within a population gives us insight to the possible harms the morphs in the population might face due to possible environmental changes.

Lohikalojen resurssien käytössä on yleisesti vaihtelua, mikä lisää populaation monimuotoisuutta esimerkiksi lisäämällä vaihtelua yksilöiden ruokavaliossa, elinympäristön käytössä ja kasvussa. Taimenilla on erilaisia elinkierto- ominaisuuksia usein liittyen sopeutumiseen litoraalin benttisten ja pelagiaalin planktisten ravintokohteiden sekä makeanveden ja meriveden elinympäristön käyttöön. Taimenten ihonvärityksessä voi olla vaihtelua, mutta värimuotojen ekologisista lokeroista ei tiedetä paljoa. Taimenen värimuotojen (ruskea, välimuoto ja hopea) ravinnonkäyttöä tutkittiin norjalaisessa rannikkovesistössä hiilen, typen ja rikin vakaiden isotooppien avulla. Taimenten pääasialliset ravintokohteet olivat eläinplanktonit ja kolmipiikit (Gasterosteus aculeatus). Kaikki muodot osoittivat kasvunaikaisia ravinnonkäytön muutoksia pelagiaalin eläinplanktonista kolmipiikkeihin ja makeanveden ravintokohteista meriravintokohteisiin 250–300 mm pituisina paitsi ruskea muoto siirtyi meriravintokohteisiin 400 mm pituisena. Vaihtelu eri muotojen vakaiden isotooppien arvoissa osoitti, että eri muotojen ekologiset lokerot olivat päällekkäiset ja niiden ekologisten lokeroiden koissa ei ollut merkittäviä eroja, vaikka hopealla muodolla oli muodoista pienin ekologinen lokero. Populaation resurssien käytön laajuus auttaa ymmärtämään mahdollista vaaroista, joita eri muodot voivat kohdata mahdollisten ympäristönmuutoksien seurauksena.