Lapsuuden ja nuoruuden lihaskunto ja luuterveys : lihaskunto lasten ja nuorten luuterveyden seulonnassa

he purpose of this thesis was to investigate association between muscular fitness and bone health. In addition, it was investigated if it is possible to define cut-points for muscular fitness tests to identify girls and boys at increased bone health risk. The data used in this study was a part from the study by University of Eastern Finland, Physical Activity and Nutrition in Children. The analysis in this thesis was made by using assessments from the baseline, 2-year follow-up and 8-year follow-up assessments. At the time of baseline assessments children were on the first class of Finnish primary school. The analysises included assessments from 451 children (220 girls, 231 boys) at baseline, 357 children (177 girls, 180 boys) from 2-year follow-up, and 238 adolescents (112 girls, 126 boys) from 8-year follow-up. Muscular fitness measurements were handgrip strength per lean mass, standing long jump and 30 seconds sit-up test. Bone health measurements were total body less head bone mineral content (TBLH BMC) and total body less head areal bone mineral density (TBLH aBMD). TBLH BMC and TBLH aBMD were measured using dual-energy X-ray absorptiometry (DXA) -device. The association between muscular fitness and bone health were investigated by using linear regression analysis. Children and adolescence with decreased bone health were determined to have TBLH BMC or TBLH aBMD ≤ -1 standard deviation from the assessment sample. Receiver operating characteristic (ROC) -curve was used to investigate if it was possible to define cut-points for muscle fitness tests to enable separating children and adolescents with increased bone health risk. In this thesis, the associations between muscular fitness and bone health varied by age and muscular fitness test. Standing long jump result under 214,5 cm indicated fair ability to separate the boys with lowered TBLH aBMD from the other boys at 8-year follow-up at the age of 15- 17 years The other muscular fitness tests analysed by ROC-curve indicated poor ability to differentiate children / adolescents with increased bone health risk. TBLH BMC and TBLH aBMD were not assessed relative to children’s height, which may have affected on reliability of the results and the determined cut-points.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää lasten ja nuorten lihaskunnon ja luuterveyden välistä yhteyttä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, voidaanko määrittää lihaskuntotesteistä kynnysarvoja, joilla tunnistaa luuterveytensä kannalta riskiryhmässä olevia lapsia ja nuoria. Tutkielmassa käytetty aineisto oli Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus (Physical Activity and Nutrition in Children, PANIC) -tutkimuksen aineistosta. Tutkielmassa tarkastelu kohdistui ensimmäisen luokan oppilaisiin, joille oli toteutettu alkumittaukset sekä kahden ja kahdeksan vuoden seurantamittaukset. Analyyseihin sisältyi seurannan aloitustilanteesta 451 lasta (220 tyttöä, 231 poikaa), kahden vuoden seurantapisteestä 357 lasta (177 tyttöä, 180 poikaa) ja kahdeksan vuoden seurantapisteestä 238 nuorta (112 tyttöä ja 126 poikaa). Lihaskunnon mittareina olivat kehon rasvattomaan massaan suhteutettu käden puristusvoima, vauhditon pituus ja 30 sekunnin istumaannousutesti. Luuterveyden mittareina käytettiin koko kehon (ilman päätä) luun mineraalimassaa (TBLH BMC) ja koko kehon (ilman päätä) alueellista luun mineraalitiheyttä (TBLH aBMD). TBLH BMC ja TBLH aBMD olivat mitattu kaksienergisellä röntgenabsorptiometria (DXA) -laitteella. Lihaskunnon ja luuterveyden välistä yhteyttä tarkasteltiin lineaarisella regressioanalyysilla. Luuterveytensä kannalta riskiryhmäksi määritettiin lapset ja nuoret, joiden TBLH BMC tai TBLH aBMD oli ≤ -1 keskihajontaa seurantapisteen tutkimusjoukon keskiarvosta. Receiver operating characteristic (ROC) -käyrää käytettiin tarkastelemaan lihaskuntotestien kykyä erotella luuterveytensä kannalta riskiryhmässä olevia lapsia ja nuoria muista sekä kynnysarvojen määrittämiseen. Tässä tutkielmassa lihaskunnon ja luuterveyden väliset yhteydet vaihtelivat iän ja lihaskuntotestin mukaan. Kahdeksan vuoden seurantapisteessä 15–17-vuotiailla poikien vauhdittoman pituushypyn tulos alle 214,5 cm osoitti kohtalaista kykyä erotella muista pojista pojat, joilla on riski olla alentunut luun mineraalitiheys. Muut ROC-käyrällä tarkastellut lihaskuntotestit olivat erottelukyvyltään heikkoja. On hyvä huomioida, että luumuuttujissa ei huomioitu osallistujien pituutta, mikä on voinut vaikuttaa tulosten ja määritettyjen kynnysarvojen luotettavuuteen.