Diskurssianalyysi Helsingin Sanomien Cambridge Analytica -skandaalin uutisoinnista

This master’s thesis examines Cambridge Analytica scandal and by using discourse analysis aims to find out how Helsingin Sanomat describes the scandal in its news articles and what kind of discourses emerges from those articles. The Cambridge Analytica scandal was disclosed in 2018 when leading news agencies around the world published news about it. In the center of the storm was a company called Cambridge Analytica which had collected and taken advantage of millions of users’ personal data. The literature review consists of four chapters. The first one concerns the scandal itself, proceeding with own chapters for the following topics: New technologies’ influence on media environment, Information warfare and Online privacy. Each of these chapters gives a wider understanding of the phenomenon and supports in understanding the results of this study. The material for these chapters has been collected from different scientifical articles, books, and conference papers. In total the material consisted of 96 news articles which were analyzed using discourse analysis as a method. As the results of the analysis, four main discourses were identified: user data exploitation, disregard, influencing and privacy. First of the discourses, user data exploitation, constructs reality that huge amount of user data can be gathered online without people knowing about that or without their acceptance. The second discourse, disregard, constructs reality in a way that Facebook is careless about its users’ privacy and protecting their personal data. The third discourse, influencing, constructs reality in a way that services such as Facebook and its platform enables effective influencing on masses or on a targeted user. The fourth discourse, privacy, constructs reality in a way that privacy policies are hard to understand, and users are not aware how their data is handled and used.

Tässä tutkielmassa tutkitaan Helsingin Sanomien uutisointia liittyen Cambridge Analytica -skandaaliin ja selvitetään diskurssianalyysin keinoin, millaisia diskursseja uutisartikkeleissa skandaalista on tunnistettavissa ja millaista todellisuutta ne rakentavat. Cambridge Analytica -skandaali tuli julki vuonna 2018, jolloin maailman johtavat uutismediat julkaisivat tietojaan, kuinka Cambridge Analytica niminen yritys oli kerännyt ja käyttänyt hyväksi kymmenien miljoonien Facebook käyttäjien tietoja vaikuttaakseen muun muassa vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaalien lopputulokseen. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa on tarkasteltu itse skandaalia, teknologian vaikutusta mediamaiseman muuttumiseen, informaatiovaikuttamista sekä yksityisyyttä internetissä. Nämä luvut avaavat tarkemmin tutkimuksen tuloksina tunnistettuja diskursseja ilmiöinä. Kirjallisuuskatsausta varten tietoa on etsitty sekä tieteellisistä lehtiartikkeleista, alan kirjallisuudesta, että konferenssijulkaisuista. Diskurssianalyysissä analysoitiin kaiken kaikkiaan 96 Helsingin Sanomien skandaaliin liittynyttä uutisartikkelia. Analyysin perusteella tunnistettiin neljä päädiskurssia, jotka ovat: käyttäjätietojen hyväksikäytön diskurssi, piittaamattomuuden diskurssi, vaikuttamisen diskurssi ja yksityisyyden diskurssi. Näistä ensimmäinen eli käyttäjätietojen hyväksikäytön diskurssi rakentaa kuvaa, kuinka käyttäjistä voidaan verkossa kerätä valtavat määrät tietoa ja käyttää sitä hyväksi ilman heidän tietoisuuttaa asiasta – tai kokonaan ilman heidän hyväksyntäänsä. Piittaamattomuuden diskurssi taas maalaa kuvaa siitä, kuinka piittaamattomasti Facebook on suojannut käyttäjiensä tietoja ja toisaalta antanut väärälle tiedolle mahdollisuuden levitä alustallaan. Vaikuttamisen diskurssi kuvaa sitä, kuinka Facebookin kaltaiset alustat ovat otollisia informaatiovaikuttamiselle, sillä niissä viestintää voidaan kohdistaa suurille yleisöille tai toisaalta kohdentaa viesti jopa suoraan yhdelle henkilölle hänen profilointinsa perusteella. Yksityisyyden diskurssi sen sijaan rakentaa kuvaa siitä, kuinka tietosuojapolitiikat ovat vaikeaselkoisia eivätkä käyttäjät välttämättä ymmärrä, mitä heidän yksityisillä tiedoillansa tehdään tai kuinka niitä käsitellään.