Maakuntalehdissä pitkän uran tehneiden urheilutoimittajien kokemukset naisurheilu-uutisoinnista ja sen muutoksesta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan urheilutoimittajien kokemuksia naisurheilun asemasta ja sen muutoksesta suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkimus sijoittuu liikunnan yhteiskuntatieteiden oppiaineeseen, erityisesti liikuntasosiologiaan. Tutkimuksen teoriaosuus perustuu aiempaan tutkimukseen ja aiheeseen liittyviin muihin lähteisiin. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat journalismi, urheilujournalismi ja sanomalehti. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu neljästä pitkän uran tehneen urheilutoimittajan teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tieteenfilosofisesti tutkimus kytkeytyy fenomenologis-hermeneuttiseen perinteeseen. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen naisurheilun asema on suomalaisissa sanomalehdissä ja kuinka naisurheilun asema suomalaisissa sanomalehdissä on muuttunut suomalaisten urheilutoimittajien mukaan. Tutkielman tulokset osoittavat urheilujournalismin tasa-arvoistuneen haastateltujen urheilutoimittajien mukaan. Jokainen tutkielmaan haastateltu urheilutoimittaja oli kohdannut enemmän epätasa-arvoa urheilun kentällä työuransa alkuvaiheessa kuin nykyään. Muutos on tapahtunut niin lajikulttuurissa kuin yhteiskunnan asenteissa. Haastatteluissa tuli ilmi, että urheilutoimittajat ovat toimineet joko tasa-arvon edelläkävijöinä tai havahtuneet kiivaaseen tasa-arvokeskusteluun vasta myöhemmin. Nykyään tutkielmaan haastatellut urheilutoimittajat kokevat naisurheilun tasa-arvoiseksi suomalaisissa sanomalehdissä. Epäkohtia kuitenkin tunnistetaan. Esimerkiksi naisten joukkuelajit eivät saa yhtä suurta mediahuomiota kuin miesten joukkuelajit. Tähän urheilutoimittajat esittävät näkemyksen siitä, kuinka miesjoukkueurheilijat ovat usein ammattilaisia siinä missä naisjoukkueurheilijat ovat amatöörejä. Menestyvät yksilöurheilijat puolestaan nauttivat suurta mediasuosiota sukupuolestaan riippumatta.