”Minä haluan yhden ystävän vähintään” : yksinäisyys lasten kuvakirjoissa

Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tutkia yksinäisyyden ilmenemistä ja sille esitettyjä syitä lasten kuvakirjallisuudessa. Yksinäisyyttä on yleisesti tutkittu vähän pienten lasten keskuudessa, minkä vuoksi tämä kandidaatintutkielma keskittyi yksinäisyyden ilmiöön pienille lapsille suunnatuissa kirjoissa. Yksinäisyydellä tarkoitetaan psyykkistä olotilaa, joka nähdään negatiivisena, tässä olotilassa koetaan ahdistusta puutteellisista ihmissuhteista. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena analysoimalla viittä vuosien 2016–2021 välillä julkaistua lapsille suunnattua kuvakirjaa, jotka käsittelivät yksinäisyyttä. Analyysia ohjasi teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksessa analysoitiin kuvakirjojen teksti sekä kuvat. Kuvien analyysissa hyödynnettiin semiotiikkaa. Kuvissa ja tekstissä yksinäisyys ilmeni erilaisin muodoin ja sille löytyi myös erilaisia syitä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yksinäisyys ilmeni sosiaalisena ja emotionaalisena yksinäisyytenä. Tulokset osoittivat yksinäisyyden syiksi eniten sosiaalisia syitä, mutta syiksi muodostui myös erilaisuus sekä esteet yhteydelle. Kirjat olivat erilaisia tarinallisesti, mutta niistä löytyi kuitenkin yhtenäisyyksiä yksinäisyyden kuvaamisessa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että yksinäisyys ilmenee lasten kuvakirjoissa monipuolisena ja todenmukaisena ilmiönä, eli ilmenee samanlaisena kuin todellisuudessa. Tulokset mukailivat osittain aiemmin julkaistuja yksinäisyyden tutkimuksia sekä kuvakirjatutkielmaa. Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia aihetta enemmän varsinkin alle kouluikäisten lasten kohdalla.