Onko kieltä olemassa? : teoreettinen kielitiede, soveltava kielitiede ja kielen oppimisen tutkimus

This article discusses two very different views of language and relates the discussion to the roles of theoretical and applied linguistics. The particular focus is on discussing the influence of language conceptualisations to the theories and practices of language learning and teaching. The formalist-mentalist tradition of theoretical linguistics, influenced by the history and development of nation states and their national languages, is criticised. It is argued that the traditional view of language as a static system of symbols and representations needs to be thoroughly re-evaluated. An alternative approach, based on dialogical and sociocultural views of language, is introduced. In this approach, language is seen as languaging: as relational, dynamic and multimodal activity. The implications of this alternative conceptualisation of language to language education are discussed.

Tässä artikkelissa esittelemme kahta erilaista kielikäsitystä ja suhteutamme niitä teoreettisen ja soveltavan kielitieteen tehtävistä ja kysymyksenasetteluista käytyyn keskusteluun. Oma kielikäsityksemme perustuu Bahtinin piirin dialogiseen ajatteluun. Dialogisen kielikäsityksen vastapariksi asettuu monologinen näkökulma kieleen. Tarkastelemme molempia etenkin kielen oppimisen ja opettamisen näkökulmasta. Kielen oppimisen tutkimuksen keskeinen käsite on oppimisen kohde – kieli. Sen määrittelyllä on sekä yksilöllistä että yhteiskunnallista vaikuttavuutta kielten opiskelun ja opettamisen kautta. Soveltavan kielitieteen on jo lähtökohtiensa vuoksi otettava kantaa kielikäsitysten käytännön seuraamuksiin, kuten kielenopetuksen käytänteisiin. Esittelemmekin ensin perinteisiä vastauksia kysymykseen siitä, mitä ja missä kieli on. Sitten erittelemme, mitä dialogisuus ja sitä lähellä olevat paradigmat vastaavat. Tältä pohjalta rakennamme kuvaa siitä, miten kielenkäytön muuttuva todellisuus tulisi huomioida kielenopetuksen kehittämisessä. Lopuksi tiivistämme käsittelemämme havainnot ja argumentit teesinomaisiksi teoreettisiksi lähtökohdiksi, joiden varaan kielen kuvaus ja tulevaisuuden kielikasvatus tulisi mielestämme rakentaa.