Ruokaa roskiin! : Kestävyyttä ruokahävikkiä vähentämällä?

Ruokahävikki – jätteeksi päätyvä ruoka – puhuttelee, koska se on kestävyysongelmana intuitiivisesti ymmärrettävä ja kulttuurisesti vetoava. Se kietoutuu perinteiseen ruoan kunnioittamisen normiin ja säästäväisyyden ja huolellisuuden ihanteisiin. Viime aikoina säästeliäisyyttä ilmentävät arkielämän niksit ja käytänteet ovat saaneet uuden merkityksen kestävän elämäntavan ilmentäjinä, ja ruokahävikin vähentäminen onkin demokratisoinut kestävää kulutusta tuomalla sen tavallisen ihmisen ulottuville. Samalla hävikin syntyyn vaikuttavat poliittiset ja rakenteelliset kysymykset ovat jääneet sangen vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa. Tämä on ongelmallista, koska ylijäämän tuotanto on elimellinen osa arvontuotantoa. Monet arkisista ruokakäytännöistämme sekä perustuvat ylijäämän tuotantoon että ylläpitävät sitä, ja siksi ruokahävikin vähentäminen edellyttää syvällistä kulttuurista muutosta. Helppojen ratkaisujen etsimisen lisäksi tarvitaan hankalien kysymyksien äärellä pysymistä ja totuttujen ajattelun, toiminnan ja kielenkäytön tapojen haastamista. Tapa, jolla ongelmista puhutaan, rajaa myös niiden mahdollisia ratkaisuja.