Encountering the Other – care ethics and the technologisation of care of older persons

Hoivapolitiikka on Suomessa ja muissa länsimaissa kolmoiskriisissä kasvavien kustannusten uhatessa julkista taloutta, ammattilaisten paetessa alalta ja hoivan laadun heiketessä erityisesti vanhustenhoidossa. Teknologisaation luvataan vastaavan kriiseihin "kolmoisvoitolla": tehostumisena, parantuneina työoloina ja kasvavana hyvinvointina. Tässä tutkimuksessa tarkastelen hoivaa elettynä kohtaamisena ja pohdin sen merkitystä iäkkäiden ihmisten hoivan teknologisoitumiselle. Väitän hoivan kriisien kumpuavan siitä, että olemme kadottamassa ymmärryksen elämämme ytimessä olevan hoivan olemuksesta. Tutkin rinnakkain feministisen hoivaetiikan teoreettista keskustelua, hoivatyöntekijöiden puhetta hoivakohtaamisista tehostetussa palveluasumisessa sekä hoivan teknologisoitumisen sosiomateriaalisia vaikutuksia hyvälle hoivalle. Tarkastelen näitä osa-alueita esittelemällä neljän tutkimusartikkelin antia, sisältäen sekä hoivaetiikan ja fenomenologian teoretisointia että empiirisiä tuloksia perustuen iäkkäiden ihmisten tehostetussa palveluasumisessa työskentelevien hoiva-ammattilaisten (n=25) haastatteluista koostuvaan laadulliseen aineistoon. Tutkimustani ohjaa hoivan käsitteeseen kohdentuva teoreettinen argumentti. Ehdotan aluksi, että hoiva tulisi ymmärtää joko fenomenologisessa merkityksessä, elettynä kohtaamisena toiseuden kanssa, tai jälkistrukturalistisessa merkityksessä, rakenteena, joka ilmenee sekä hoivan että hoivan puutteen laajempina sosiaalisina konteksteina. Jatkan kohdentamalla huomion hoivaan elettynä kohtaamisena, ja erittelen haastateltujen hoivatyöntekijöiden hyvässä hoivassa keskeisinä pitämiä tekijöitä. Hoivassa oleellista on ensinnä ymmärtää toisen kokemus radikaalilla tavalla ainutlaatuisena olemisena. Tämän myötä hyvä hoiva edellyttää myös, että toisen keho ymmärretään elettynä, kokonaisvaltaisena ja yksilöllisenä hoivatoimenpiteiden kohteen sijaan, erityisesti muistisairauden ollessa kyseessä. Näiden huomioiminen edellyttää myös eettistä konkretiaa, eli aktiivista virittymistä omasta kokemuksesta poikkeavaan kokemukseen ja siitä kumpuavaa toimintaa, siis hoivaa. Tämä ilmenee esimerkiksi hoiva-ammattilaisten kykynä virittyä muistisairaiden asukkaiden ajallisuuteen. Pohdin myös iäkkäiden ihmisten hoivan teknologisoitumista näiden hoivan perustekijöiden valossa. Haastatteluissa ilmenee, miten hoivan järjestelmällistä kirjaamista edellyttävät asiakastietojärjestelmät uudelleenmuovaavat ja välineellistävät hoivaa sekä miten turvahälytysjärjestelmät häiritsevät asukkaiden kohtaamista, erityisesti muistisairauden ollessa kyseessä. Tehostetun palveluasumisen teknologisoitumisessa on työtä helpottavat puolensa, mutta sen ilmentymät myös uhkaavat hoivan kokemuksellista ja hienovaraista ydinaluetta. Feministisen hoivaetiikan ytimessä oleva eettis-ontologinen toisen haavoittuvuuden ruumiillinen kohtaaminen tarjoaa kriittisen kehyksen hoivapolitiikan ja -käytäntöjen arvioinnille. Johtopäätökseni on, että vaikka hoivan teknologisoituminen saattaa tuottaa jossakin mielessä "kolmoisvoiton", kyseenalaistamaton iäkkäiden ihmisten hoivan teknologisoiminen aiheuttaa myös hoivan ja ylipäätään olemisymmärryksemme välineellistymistä. Hoivan pelkistäminen osatekijöihin ja välineellisiksi tehtäviksi viittaa siten olemassaolon sosiaalisen ja ruumiillisen perustan lähtökohtaiseen väärintulkintaan. Asiasanat: Hoiva, hoivaetiikka, iäkkäiden ihmisten hoiva, muistisairaudet, hoivateknologia, fenomenologia, ruumiillisuus, sosiomateriaalisuus, laadulliset menetelmät