Varhaiskasvatuksen opettajan tunteet ja tunnesäätelykyky lapsen käyttäytyessä haastavasti

Abstract

Varhaiskasvatuksen opettajan omat tunnetaidot eli kyky tunnistaa, ymmärtää ja säädellä tunteitaan korostuvat varhaiskasvatuksen arkeen kuuluvissa lapsen haastavan käyttäytymisen tilanteissa. Opettajan tunnetaidot ovat pohjana sille, miten hän kohtaa lapsen, miten tilanteessa toimii sekä miten nämä tilanteet ratkeavat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat tunnistavat ja säätelevät tunteitaan lapsen käyttäytyessä haastavasti. Tämän laadullisen fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa varhaiskasvatuksen opettajaa (KK/KM). Puolistrukturoidulla haastattelulla kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysia hyödyntäen. Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajat nimesivät eniten vihaan ja pelkoon liittyviä tunteita liittyen varhaiskasvatuksen arjen perushoito- ja siirtymätilanteissa ilmenevään lapsen haastavaan käyttäytymiseen. Näitä tunteita säädeltiin eniten sanoittamalla lapsen toimintaa tai tunteita sekä pintanäyttelemällä. Tunteiden sivuuttaminen ja tukahduttaminen aiheutti kuormitusta ja vaikka opettajat kokivat tärkeäksi käsitellä kokemiaan tunteita jälkeenpäin, vain muutama heistä toimi näin. Ilon tunteita haastavissa tilanteissa kokeneet opettajat kokivat vähiten vapaa-ajalle siirtyvää kuormitusta. Tulosten perusteella varhaiskasvatuksen opettajan tunnetaitojen merkitys työlleen sekä siinä koetulle kuormitukselle saa aiempien tutkimusten mukaisesti vahvistusta. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että parhaiten omia tunnetaitojaan voisi kehittää varhaiskasvatuksen arjessa case-pohjaisen koulutuksen avulla.