Ravitsemuksen vaikutus maksimivoiman ja lihaksen poikkipinta-alan muutokseen voimaharjoittelujakson aikana

Voimaharjoittelulla on merkittäviä positiivisia vaikutuksia terveydelle ja hyvinvoinnille kaikenikäisillä. Säännöllisen voimaharjoittelun myötä elimistössä tapahtuu niin hermostollisia kuin rakenteellisiakin muutoksia, jotka selittävät lihasvoiman ja lihaksen kasvua. Ravitsemus niin ikään tukee ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Sen lisäksi sillä on vaikutusta säännöllisen voimaharjoittelun seurauksena ilmentyviin adaptaatioihin. Yksilölliset eroavaisuudet voimaharjoittelun adaptaatioissa voivat olla suuria, mutta käsitystä näihin vaikuttavista tekijöistä ei juuri ole. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää ravitsemuksen vaikutuksia maksimivoiman ja lihaksen poikkipinta-alan muutoksiin ja tarkastella, selittävätkö ravitsemukselliset tekijät yksilöiden välisiä eroja adaptaatioissa. Tutkimus koostui 12 viikon voimaharjoittelujaksosta sekä alku- ja loppumittauksista. Tutkittavat (n = 174) olivat iältään 36 ± 6,4-vuotiaita, eikä heillä ollut aiempaa kokemusta systemaattisesta voimaharjoittelusta. Tutkimuksessa mitattiin horisontaalisen jalkaprässin yhden toiston maksimi (1 RM) ja vastus lateralis -lihaksen poikkipinta-ala (VL CSA) ultraäänellä alku- ja loppumittauksissa. Ravitsemuksellisia muuttujia tarkasteltiin viiden eri kyselyn avulla sekä energiansaantia kehon painon muutoksella. VL CSA ja 1 RM kasvoivat tilastollisesti merkitsevästi keskimäärin 13,7 ± 5,0 % (p < 0,001) ja 19,2 ± 9.4 % (p < 0,001). Ravitsemuksellisista muuttujista mikään muuttuja ei ollut yhteydessä 1 RM muutokseen, poikkeuksena naiset, joilla korkeampi pistemäärä EDE-Q syömisen rajoittaminen -osiosta yhdistyi pienempään 1 RM:n muutokseen (r = -0,210, p = 0,025). Suurempi kasvisten käyttötiheys (-0,213, p = 0,006) ja ja korkeampi pistemäärä ruokavalioindeksistä (r = -0,211, p = 0,006) yhdistyivät heikompaan VL CSA:n muutokseen. Lisäksi suurempi kehon painon muutos yhdistyi suurempiin muutoksiin sekä 1 RM:ssa (r = 0,166, p = 0,029) että VL CSA:ssa (r = 0,399, p < 0,001). Tutkittavien jako VL CSA:n suhteellisen muutoksen perusteella kolmeen ryhmään kehittyneisyyden mukaan osoitti, että korkean kehityksen ryhmässä kasvisten käyttötiheys oli pienempää kuin muissa ryhmissä (p = 0,013). Lisäksi kohtalaisen ja korkean kehityksen ryhmissä kehon paino kasvoi harjoitusjakson aikana, kun taas matalan kehityksen ryhmässä ei havaittu muutosta (p < 0,001). Harjoittelemattomilla aikuisilla ravitsemuksen vaikutus 1 RM:n tai VL CSA:n muutoksen voimaharjoittelun alkuvaiheessa on vähäinen. 1 RM:n ja VL CSA:n muutoksissa havaittiin kuitenkin yksilöiden välillä suurta vaihtelua. Ryhmien välillä vain kasvisten käyttötiheys ja kehon painon muutos erosivat. Näin ollen muutoksia voimaharjoittelun adaptaatioissa harjoitusjakson alkuvaiheessa selittänevät suuremmalta osin muut tekijät kuin ravitsemus. Havaitut yhteydet VL CSA:n muutoksen ja kehon painon, kasvisten käytön ja ruokavalioindeksin välillä olivat heikkoja, mutta ne voivat antaa viitteitä siitä, että liian suuri määrä matalan energiantiheyden elintarvikkeita voi heikentää lihashypertrofiaa.