Oppilaan minäpystyvyys yhteenlaskustrategioiden kehityksen taustalla 1.–2. luokilla

Abstract

Minäpystyvyyden on osoitettu olevan yhteydessä matemaattiseen suoriutumiseen. Pienimmillä oppilailla tutkimusta aiheesta on vähän. Minäpystyvyyden roolia yhteenlaskustrategioiden kehityksessä ei ole tutkittu aikaisemmin juuri ollenkaan, vaikka minäpystyvyyden on osoitettu olevan yhteydessä oppilaan sinnikkyyteen ja ponnisteluun tehtävien äärellä. Tässä pitkittäistutkimuksessa tutkittiin minäpystyvyyden selitysosuutta yhteenlaskustrategioiden kehityksessä 1. luokan keväältä 2. luokan keväälle. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja yhteydessä. Tutkimuksessa käytettiin lukemisen ja laskemisen sujuvuuteen kohdistuneen FLARE-hankkeen aineistoa. Lopullinen osallistujamäärä tässä tutkimuksessa oli 194 oppilasta. Aineisto analysoitiin käyttäen toistettujen mittausten varianssianalyysia. 1. luokan keväällä raportoitu minäpystyvyys yhteenlaskuissa ei selittänyt yhteenlaskustrategioiden kehitystä 1. luokan keväältä 2. luokan keväälle tilastollisesti merkitsevästi. Myöskään muutos minäpystyvyydessä ei selittänyt yhteenlaskustrategioiden kehitystä 1. luokan keväältä 2. luokan keväälle. Sukupuoli ei ollut yhteydessä siihen, miten minäpystyvyys selitti kehitystä yhteenlaskustrategioissa. Kuitenkin oppilaat, joiden minäpystyvyys oli vahva, käyttivät eniten muistista hakemiseen perustuvia yhteenlaskustrategioita. Oppilaat, joiden minäpystyvyys heikkeni, käyttivät muistista hakemiseen perustuvia strategioita vähiten. Oppilaan minäpystyvyys on koulupolun alussa vielä vaihteleva. Näyttää siltä, että pienten oppilaiden minäpystyvyydessä tapahtuvat muutokset heijastelevat taidoissa tapahtuvia muutoksia. Tulokset alleviivaavat minäpystyvyyteen suunnatun tuen, kuten myönteisten oppimiskokemusten tuottamisen ja osaamiseen ja ponnisteluun sidotun kannustamisen merkitystä. Minäpystyvyyden roolin mahdollista muutosta alakoulun myöhemmillä luokilla olisi tarpeen tutkia.