Kestävyysulottuvuudet ja ekososiaalinen sivistys ohjauksen koulutuksen opetussuunnitelmissa

In Finland, guidance counsellors are trained at universities and vocational teacher training colleges. These trainings provide the legal qualification to work at different school levels. The national core curricula for basic and secondary education include ecosocial Bildung and sustainable future as educational objectives. Thus, guidance counsellors must also be able to promote ecosocially sustainable life orientation. In this study, we use a theory-driven content analysis to examine 1) how the economic, social and ecological dimensions of sustainability are present in the contents and goals of the written curricula of guidance counsellor education programmes and 2) whether their emphases reflect the hierarchy related to the concept of ecosocial Bildung. In contrast to the idea of sustainable development, ecosocial Bildung prioritises the different dimensions of sustainability in a science-based order, with ecological sustainability being the most important. The data used in the study were the curricula of the guidance counsellor programmes at eight Finnish higher education institutions. Ecological sustainability appeared very rarely in the curricula. In contrast, social sustainability’s presence was the strongest. Economic sustainability was visible in terms of meeting the needs of working life. This study underlines the need to review the objectives of the existing curricula to bring guidance counselling education in line with ecosocial Bildung and make it reflect better the order of importance of sustainability dimensions. This could also pave the way to develop the guidance sector to respond better to the ecosocial crises of our time.

Ohjausalan ammattilaisia koulutetaan maassamme yliopistoissa ja ammatillisissa opettajakorkeakouluissa. Koulutukset antavat kelpoisuuden toimia opinto-ohjaajan tehtävissä eri kouluasteilla. Perusopetuksen ja toisen asteen opetussuunnitelmat nostavat ekososiaalisen sivistyksen ja kestävyysteemat kasvatuksen tavoitteiksi, minkä vuoksi myös opinto-ohjaajilla on oltava ymmärrys ekososiaalisesti kestävästä elämänorientaatiosta. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, 1) miten taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyysulottuvuus ovat läsnä kahdeksan korkeakoulun ohjauksen koulutusohjelmien kirjoitettujen opetussuunnitelmien sisällöissä ja tavoitteissa sekä sitä, 2) näkyykö niiden painotuksissa ekososiaaliseen sivistyskäsitykseen liittyvä arvohierarkia. Kestävän kehityksen ajatuksesta poiketen ekososiaalinen sivistyskäsitys asettaa eri kestävyysulottuvuudet tiedeperustaiseen arvojärjestykseen siten, että ekologinen kestävyys on asetettava kaikkein tärkeimmäksi. Tutkimuksemme mukaan ekologinen kestävyys näkyy kuitenkin hyvin vähän ohjauskoulutusten opetussuunnitelmissa. Sen sijaan sosiaalinen kestävyys ilmenee suunnitelmissa vahvimmin, ja taloudellinen kestävyys on näkyvissä työelämän tarpeisiin vastaamisen näkökulmasta. Tarkastelemalla uudelleen nykyisten opetussuunnitelmien tavoitteita voitaisiin ohjauksen arvopohjaa avartaa huomioimaan ekososiaalisen sivistyskäsityksen mukainen kestävyysulottuvuuksien tärkeysjärjestys. Tämä voi tarjota tavan kehittää ohjausalan ammattilaisten osaamista vastaamaan paremmin aikamme ekososiaalisiin kriiseihin.