Majavan ympäristönmuokkauksen ja järvityypin yhteisvaikutus kirjosiepon (Ficedula hypoleuca) ravintoon : hyönteisravinnon määrän ja laadun vertailu erilaisissa pesimäpaikoissa

Vesiekosysteemit ravitsevat maaekosysteemejä kuluttajille fysiologisesti välttämättömillä rasvahapoilla. Nämä pitkäketjuiset monityydyttymättömät rasvahapot kulkeutuvat maaekosysteemien ravintoverkkoihin esimerkiksi vedestä kuoriutuvien hyönteisten mukana. Vesiekosysteemin ominaisuudet voivat kuitenkin vaikuttaa tuotettujen monityydyttymättömien rasvahappojen määriin ja kulkeutumiseen, mutta tätä aihetta ei ole juuri tutkittu. Tässä pro gradu -työssä selvitin, onko hyönteisravinnon tarjonta yhtäläinen tummavetisen, runsasravinteisen majavajärven ja kirkasvetisen, vähäravinteisen majavattoman järven rannoilla sekä metsässä. Lisäksi tutkin, ovatko akvaattiset hyönteiset terrestrisiä hyönteisiä laadukkaampaa ravintoa monityydyttymättömien rasvahappojen näkökulmasta ja vaikuttaako majavan toteuttama ympäristönmuokkaus ja järvityyppi hyönteisravinnon laatuun. Lisäksi tarkastelin, hyödyntävätkö kirjosiepot akvaattista hyönteisravintoa ja heijastuuko tämä kirjosieppojen veriplasman rasvahappoprofiileihin. Näytteeksi kerättiin hyönteisiä sekä kirjosieponpoikasten veriplasmaa eri koealoilta. Analysoin näytteistä rasvahappoprofiilit sekä rasvahappojen yhdistespesifiset hiilen isotooppiarvot. Tulokset osoittivat, että akvaattisen hyönteisravinnon määrä oli suurempi tummavetisellä majavajärvellä. Akvaattiset hyönteiset sisälsivät terrestrisiä hyönteisiä enemmän pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvahappoja, ja runsaampi akvaattisen ravinnon hyödyntäminen näkyi majavajärven poikasten veriplasmassa korkeampana fysiologisesti välttämättömien rasvahappojen määränä. Järvien ominaisuuksilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta akvaattisen hyönteisravinnon laatuun. Jatkotutkimuksessa on syytä selvittää, mikä on pitkäketjuisten monityydyttymättömien rasvahappojen vaikutus lintujen pesimämenestykselle.