Vanhempien luoman kasvuympäristön yhteys toisen asteen opiskelijoiden fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaan

Fyysinen aktiivisuus on merkittävä tekijä toisen asteen opiskelijoiden kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Vanhemmat ovat luomassa ympäristöä, jossa nuori kasvaa ja heidän merkityksensä nuoren elämään on suuri. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten vanhempien luoma ympäristö ilmenee ja on yhteydessä nuoren fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaan. Huomioon otettiin sukupuolien väliset erot fyysistä aktiivisuutta tarkastellessa. Lisäksi selvitettiin kasvuympäristön yhteyttä urheiluseuraharrastamiseen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin ja se perustuu kyselyaineistoon (n=5333), joka on kerätty syksyllä 2020 lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen LIITU-tutkimusta varten. Aineisto koostuu toisen asteen opiskelijoista. Aineiston analysointi toteutettiin SPSS ohjelmiston avulla käyttäen ristiintaulukointia, sekä yksisuuntaista varianssianalyysiä. Tilastollisen merkitsevyyden selvittämiseen käytettiin χ2-testiä. Vanhempien luomaan kasvuympäristöön sisällytettiin erilaiset sosioekonomiset ja sosiaaliset tuen muodot. Sosioekonomisen tuen muodoissa huomioitiin taloudellinen tuki, asumismuoto, sekä vanhempien koulutustausta. Sosiaalisen tuen muodoiksi määritettiin emotionaalinen tuki, motivoiva ja informoiva tuki, sekä välineellinen ja ehdollinen tuki. Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina voidaan nähdä vanhempien luomalla ympäristöllä olevan monenlaista yhteyttä nuoren fyysiseen aktiivisuuteen. Hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevien (n=3723, liikkui noin viitenä päivänä viikossa), sekä korkeakoulutettujen (n=2888, liikkui noin viitenä päivänä viikossa) vanhempien nuoret ovat liikunnallisempia, kuin heikossa sosioekonomisessa asemassa (n=245, liikkui noin neljänä päivänä viikossa) sekä matalamman koulutuksen (n=2244, liikkui hieman alle viitenä päivänä viikossa) käyneiden vanhempien nuoret. Keskiarvollisesti nuoret liikkuivat noin kuutena päivänä viikossa, jos tuen muotoja saatiin hyvin usein. Vastaavasti jos tuen muotoja ei saatu ollenkaan, nuoret liikkuivat keskiarvollisesti noin 4,5 päivänä viikossa. Sukupuolien välisiä eroja fyysisessä aktiivisuudessa esiintyi erityisesti paljon liikkuvissa. Miehistä (17 %) suurempi osa liikkui seitsemänä päivänä viikossa, kun heitä verrataan naisiin, (10,4 %) ja muunsukupuolisiin (5,0 %). Valitettavasti muunsukupuolisten osuus aineistossa on hyvin pieni, jolloin luotettavaa tietoa heidän liikuntakäyttäytymisestään on haastavaa saada. Muunsukupuolisten toisen asteen opiskelijoiden fyysisen aktiivisuuden ja kasvuympäristön tutkiminen onkin yksi jatkotutkimusehdotus. Yleisesti saatetaan ajatella, että vanhempien merkitys nuoren fyysiseen aktiivisuuteen vähenee lapsuusiän jälkeen. Tutkimuksemme osoitti, että vanhemmilla on iso rooli ja yhteys nuoren liikkumiseen ja urheiluseuraharrastamiseen. Tulosten mukaan mitä enemmän vanhemmat tukivat fyysistä aktiivisuutta, sitä paremmin nuoren fyysisen aktiivisuuden suositukset täyttyivät. Tästä syystä vanhempien tulisi monipuolisesti tukea nuoren liikkumista.