Security politics is politics – but in what sense?

Tässä artikkelissa kysytään, missä mielessä turvallisuus on poliittista. Tavoitteena on luoda analyyttinen kehikko, joka kuvaa sitä poliittista prosessia, jossa turvallisuus tulee määritetyksi sellaiseksi todellisuuden osa-alueeksi, jonka suhteen on ryhdyttävä toimeen. Tämä tapahtuu soveltamalla Kari Palosen (2003b) politiikan neljää aspektia (polity, policy, politisointi, politikointi) erottelevaa teoriaa turvallisuuspolitiikan käsitteeseen ja sitä koskevaan aiempaan tutkimukseen. Tuloksena syntyy turvallisuuspolitiikkatypologia, joka tarjoaa hedelmällisen käsitteellisen työkalun eritellä turvallisuuspolitiikkaa nimenomaan poliittisena toimintana ja sen suunnasta ja muodosta käytävänä kilpailuna tai kamppailuna. Se uudelleentulkitsee turvallisuuspolitiikan selvästi laaja-alaisemmaksi poliittiseksi ilmiöksi ja käsitteeksi kuin aikaisempi tutkimus. Samalla typologia kuitenkin syntetisoi ja soveltaa aikaisempaa käsitteen tutkimusta itseensä. Typologialla on myös laajempaa käyttöarvoa ulkoja turvallisuuspolitiikan tutkimuksessa sekä turvallisuustutkimuksessa.

This paper asks in what sense security is political. The aim is to create an analytical framework that describes the political process in which security becomes defined as a part of reality that needs to be acted upon. This is done by applying political theory of Kari Palonen (e.g. 2003b) to the concept of security politics and to the previous research on it. The result is a security policy typology that provides a fruitful conceptual tool to analyse security politics both as political action and as struggle about the direction and form of security policy. It reinterprets security politics as a much broader political phenomenon and concept than previous research has done. Concurrently, the typology strives to apply and synthesize the earlier conceptualisations. The typology also has a wider applicability in foreign- and security policy research and security studies.