Jääharjoittelun viikoittainen, päivittäinen ja pelipaikkakohtainen kuormittavuus kansainvälisen tason juniorijääkiekkoilijoilla

Harjoituskuormituksen seuranta on käytännöllinen apuväline joukkuelajien päivittäisessä valmennuksessa. Jääkiekon jääharjoittelun kuormittavuutta koskeva tutkimustieto on vähäistä, minkä vuoksi kuormittavuuden kannalta keskeiset tekijät ovat epäselviä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli mitata jääharjoittelun päivittäistä, viikoittaista, sekä pelipaikkakohtaista ulkoista ja sisäistä kuormitusta kansainvälisen tason miespuolisilla juniorijääkiekkoilijoilla. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää ulkoisen ja sisäisen kuormituksen välistä yhteyttä. Tutkittavat edustivat U18 (n = 29, joista 4 oli maalivahteja, 10 puolustajia, ja 15 hyökkääjiä) ja U17 (n = 29, joista 4 oli maalivahteja, 10 puolustajia, ja 15 hyökkääjiä) -maajoukkueita. Jääharjoittelun ulkoista kuormitusta mitattiin lähipaikannusjärjestelmän avulla kerättyjen kuormitusmuuttujien (kokonaismatka, kiihdytysten ja jarrutusten määrä, korkeaintensiteettisten kiih- dytysten ja jarrutusten määrä, sekä eri nopeusalueilla luisteltu matka), ja sisäistä kuormitusta sykeseurantajärjestelmällä mitattujen kuormitusmuuttujien (keskisyke, TRIMP, TRIMP/min, sekä eri sykealueilla vietetty suhteellinen aika) ja koetun kuormittavuuden (sRPE) avulla. Lisäksi tarkasteltiin koettua palautumista TQRS-palautumiskyselyn avulla, sekä hermolihasjärjestelmän väsymystä luistelusprinttimittausten avulla. Puolustajille U17-joukkueessa kertyi enemmän luistelun kokonaismatkaa (p < 0,001), sekä luistelumatkaa kolmella hitaimmalla nopeusalueella, ja hyökkääjille enemmän matkaa toiseksi kor- keimmalla (p < 0,01) ja korkeimmalla (p < 0,001) nopeusalueella. Vastaavasti U18-joukkueella hyökkääjille kertyi enemmän jarrutuksia (p < 0,05) ja matkaa kahdella nopeimmalla nopeus- alueella (p < 0,001), kun taas puolustajille kertyi enemmän matkaa hitaimmalla (p < 0,05) ja toiseksi hitaimmalla (p < 0,01) nopeusalueella. Kummallakaan joukkueella ei ollut eroja sisäisessä kuormituksessa. Luistelumatka (r = 0,41; p < 0,05) ja kiihdytykset (r = 0,42; p < 0,05) olivat yhteydessä keskisykkeen kanssa, jonka lisäksi luistelumatka korreloi TRIMP:n kanssa sekä yksittäisen harjoituksen tasolla (r = 0,41; p < 0,05) että viikkotasolla (r = 0,43; p < 0,05) U17-joukkueella. U18-joukkueella havaittiin yhteys luistelumatkan ja 60–70 % HRmax sykealu- een (r = -0,42; p < 0,05), sekä luistelumatkan ja sykealue 80–90 % HRmax sykealueen välillä kohtalainen yhteys (r = 0,42; p < 0,05). Tässä opinnäytetyössä tehdyt havainnot osoittavat sen, että jääharjoittelun kuormittavuudessa on pelipaikkakohtaisia eroja, mitkä tulisi ottaa huomioon harjoittelun suunnittelussa. Ulkoisen kuormituksen muuttujista luistelun kokonaismatka vaikuttaisi olevan sellainen tekijä, jota säätelemällä pystytään vaikuttamaan jääharjoittelun kuormittavuuteen. Lisäksi oli viitteitä siitä, että jarrutusten ja korkeaintensiteettisen luistelun määrällä on yhteys sisäiseen kuormitukseen. Tulokset ovat suuntaa antavia, ja niitä voidaan hyödyntää käytännön valmennuksessa jääharjoittelun kuormittavuuden ohjelmoinnissa.