Pallo peliin ja opettajahuoneeseen kahville, vai onko sittenkään näin? : liikunnanopettajakelpoisuuden merkityksiä alakoulun liikunnanopetukseen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko liikunnanopettajan kelpoisuudella vaikutusta alakoulun liikunnanopetukseen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitä merkityksiä kumpikin kelpoisuus tuo liikunnanopetukseen, millaisia “vaikutuksia” liikunnanopettajan tutkinto tuo liikuntatunteihin sekä minkälaisia liikuttajia molempien kelpoisuuksien omaavat opettajat kokevat työpaikalla olevansa. Lisänä tutkittiin liikunnanopettajan ja luokanopettajan kelpoisuuksien merkitystä oppilaiden liikuntaan suhtautumiseen ja niitä asioita, mitkä kuormittavat liikunnanopettajaa työssään. Aihe lähti omasta työkokemuksestamme liikunnan- ja terveystiedon opettajina, sillä alakoulusta tullaan yläkouluun hyvin eri tasoisina liikkujina. Työ toteutettiin kvalitatiivisesti, eli laadullisin menetelmin kirjallisina yksilöhaastatteluina. Haastatteluun osallistui seitsemän (7) liikunnan- ja luokanopettajaa. Jokaisella opettajalla oli eri määrä työkokemusta liikunnan opettamisesta, vähintään 2,5- vuotta ja enintään 19- vuotta. Haastateltavat asuivat ja hankkivat kokemuksensa eri puolilta Suomea. Käytimme analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aloitimme aineiston analyysin pelkistämisellä, eli redusoinnilla. Tämän jälkeen klusteroimme aineiston eli ryhmittelimme vastaukset. Tulosten perusteella liikunnanopettajan kelpoisuudella on merkitystä alakoulun liikuntatunneille, mutta myös luokanopettajan kelpoisuus tuo opetukseen erilaista osaamista, mitä ei välttämättä saa pelkällä liikunnanopettajan tutkinnolla. Liikunnanopettaja kokee roolinsa koko koulun liikuttajana suureksi ja koulun liikunnallistaminen jää usein liikunnanopettajien harteille. Liikunnanopettaja voi lisäksi omalla toiminnallaan vaikuttaa positiivisesti oppilaiden liikuntaan suhtautumiseen. Liikunnanopettajat kokevat liikunnanopetuksen kuormittavana, sillä erityisoppilaiden määrä on kasvussa ja oppilaat kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa. Lisäksi työn ulkopuolista tekemistä on paljon ja taukoja on vähän, joka kuormittaa liikunnanopettajia. Liikunnanopettajan työ koettiin yksin puurtamisena, lisäkäsiä opetuksen avuksi on tarjolla vähän ja ryhmäkoot ovat isoja. Tämän lisäksi liikunnanopettajat kokivat lisäajan tuntien suunnitteluun vähäiseksi sekä haastatteluissa kävi myös ilmi oppilaiden huono asenne liikuntaa kohtaan. Saatu tulos on ilmeisen siirrettävä, sillä liikunnan- ja luokanopettajan koulutus, sekä koulukulttuuri ovat varsin samanlaiset eri puolella Suomea. Tutkimuksen uskottavuutta lisää se, että jokaisella haastateltavalla oli kertynyt työkokemusta liikunnanopettajana. Lisäksi uskottavuutta tutkimukseen tuo muun muassa huolellinen ja yksityiskohtainen prosessin kuvaus itse tutkimusraportissa. Haastateltavat olivat usein samaa mieltä aiheista, joten vastauksista voi päätellä, että liikunnanopettajan tutkinnolla on vaikutusta myös alakoulun liikunnanopetuksen sisältöön.