”Me ollaan niinku akvaarioperhe” : lastensuojelun perhehoitajien perhe-elämän yksityisyyden ja julkisuuden rajapinnan tarkastelua

Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan lastensuojelun perhehoitajien suhtautumista kotinsa julkisuuteen, millaisia haasteita julkisen hallintotehtävän toteuttaminen tuo perhehoitajien arkeen sekä miten kotirauhan sekä perhe-elämän ja yksityisyyden suojan toteutumista tehtävässä voisi edistää. Perustuslaissa säädetään, että jokaisella on oikeus perhe-elämän ja yksityisyyden suojaan sekä kotirauhaan. Näiden oikeuksien on kuitenkin oikeuskirjallisuudessa todettu kaventuvan julkista hallintotehtävää toteutettaessa. Tutkielmassa perhehoitajat kertovat, miten heidän oikeutensa kaventuvat konkreettisesti. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä kahdeksaa lastensuojelun perhehoitajaa, jotka olivat käyneet PRIDE-valmennuksen tai muun perhehoitajuuteen valmentavan kokonaisuuden, ja joiden kotiin sijoitetut lapset eivät ole perhehoitajalle sukua tai muulla tavalla läheisiä. Tutkielma on laadullinen tutkimus jonka aineisto on analysoitu teemoitellen käyttäen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoja. Teoreettinen viitekehys rakentuu julkisen kodin käsitteestä sekä oikeuden ulkopuolisesta tarkastelunäkökulmasta. Perhehoitajien suhtautuminen kodin julkisuuteen jakautui laajasti. Yhtäältä se ei näkynyt perheen arjessa, toisaalta se aiheutti perhehoitajille stressiä ja vaikutti joka hetki taustalla perhehoitajien toiminnassa. Vaatimus kodin julkisuudesta yhdistettynä vahvaan salassapitovelvollisuuteen aiheutti ristiriitaisuuden tunnetta sekä huolta lapsen oikeuksien toteutumisesta. Perhehoitajat kuitenkin hyväksyivät julkisen vallan roolin elämässään ja odottivat siltä aktiivisuutta. Perhehoitajat olivat kokeneet erilaisia ja -tasoisia haasteita tehtävässään arjen pyörittämisen haasteista vakavan väkivallan uhkaan. Perhehoitajat kokivat, etteivät olleet saaneet riittävää ennakkovalmennusta omaan juridiseen asemaansa liittyen, ja suuri osa kehitysehdotuksista liittyi ennakkovalmennukseen ja viranomaisen toimintaan. Perhehoidossa on monia kehityskohtia, ja näitä ehdotuksia voisi kehittämisessä hyödyntää.