Conspecific density drives sex-specific spatial wintertime distribution and hoarding behaviour of an avian predator

Useimmat tutkimukset lajinsisäisestä kilpailusta on tehty pesimäkaudella. Pohjoisilla leveysasteilla lajinsisäisen kilpailun kuitenkin odotetaan olevan erityisen voimakasta pesimäkauden ulkopuolella, kun sääolosuhteet ovat ankarat ja resursseja on tarjolla rajallisesti. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme talvehtivien varpuspöllöjen (Glaucidium passerinum) ravinnonkeräämiskäyttäytymistä 15 vuoden ajalta. Lisäksi analysoimme sekä sukupuoli- että ikäkohtaista alueellista levittäytymistä suhteessa vaihtelevaan pääsaaliin (myyrien) runsauteen ja lajinsisäiseen tiheyteen. Huonoina myyrävuosina korkeampi lajinsisäinen tiheys vähensi varpuspöllöjen varastoiman saaliin kokonaismäärää, mikä voi johtua epäsuoran resurssikilpailun korkeista kustannuksista. Etäisyydet ruokavarastojen välillä olivat pidempiä silloin, kun lähimmät naapurit olivat naaraita, mikä viittaa alueellisen käyttäytymisen liittyvän sukupuolikohtaiseen kilpailuun. Naarasvarpuspöllöjen varastot sisälsivät kuitenkin enemmän saalista erityisesti silloin, kun lähin naapuri oli samaa sukupuolta. Yksilöt varastoivat enemmän saalista varpuspöllöpopulaation tiheyden kasvaessa. Saaliiden jakaminen useille varastopaikoille yhden sijasta voi auttaa vähentämään mahdollisia varkauksia pöllöpopulaation tiheyden ollessa suuri. Nämä tulokset yhdistettyinä viittaavat siihen, että suuri lajinsisäinen tiheys kärjistää sukupuolisidonnaista suoraa häirintäkilpailua (eikä pelkästään epäsuoraa resurssikilpailua), mikä puolestaan voi johtaa havaitsemaamme sukupuolikohtaiseen alueelliseen levittäytymiseen. Ravinnonkeräämis- ja häirintäkäyttäytymisen perusteella sukupuolikohtainen alueellinen levittäytyminen voi olla keino vähentää lajinsisäisen kilpailun voimakkuutta paikallisesti. Sillä voi olla myös kerrannaisvaikutuksia saalisyhteisöön.