Suolla marjastamisen muuttuva kulttuuriperintö

Artikkelin aiheena on suolla marjastamiseen liittyvä kulttuuriperintö ja siinä tapahtuneet muutokset. Upottavilla ja märillä soilla marjastaminen poikkeaa metsämarjojen poimimisesta. Marjojen löytäminen ja suolla selviäminen vaativat erityistä tietoa ja taitoa, joiden välittäminen sukupolvelta toiselle perheiden sisällä on vähentynyt kaupungistumisen myötä. Tutkimuksessa kysytäänkin: millainen on soilla marjastamiseen liittyvä kulttuuriperintö nykypäivänä ja millaista hyvinvointia se tuottaa? Suolta perinteisesti haettujen aineellisten hyödykkeiden, kuten marjojen, sienten ja riistan tavoittelun rinnalle on noussut yhä vahvemmin luonnon aineeton hyödyntäminen. Tämä näkyy myös marjastuskulttuurissa, jossa soilta poimitut lakat ja karpalot eivät enää välttämättä ole pääasiallinen syy suolle marjastamaan menemiselle. Suolta haetaan virkistystä ja luontoelämyksiä, jotka syntyvät ennen kaikkea marjastajan ja suon välisessä vuorovaikutuksessa. Marjastus tarjoaa henkilökohtaisen väylän moniaistiseen yhteyteen ei-inhimillisen suon kanssa, missä syntyy tunne yhteenkuuluvuudesta muuhun luontoon. Marjasaalis lisää hyvänolon tunnetta. Näitä hyvinvointiin kytkeytyviä ulottuvuuksia halutaan välittää marjastukseen kuuluvana arvokkaana kulttuuriperintönä myös tulevaisuuteen. Tutkimuksen aineistona hyödynnetään vuosina 2018–2022 marjastuskokemuksistaan kertoneiden suomalaisten suolla kulkijoiden kirjoituksia ja suullisia haastatteluja. Aineistoa analysoidaan temaattisen sisällönanalyysin keinoin kulttuuriperinnön ja hyvinvoinnin käsitteiden näkökulmista.