Digikuiluista digiosallisuuteen? : pakkomuuttajien digitaaliset käytännöt, osallisuus ja kotoutuminen

Tässä tutkimuksessa tarkastelen voimavaralähtöisestä lähestymistavasta pakkomuuttajien digitaalisia tieto- ja asiointikäytäntöjä ja arkea sekä näiden vaikutuksia digitaaliseen osallisuuteen ja kotoutumiseen. Tavoitteena on tuottaa tietoa pakkomuuttajien kokemusten moninaisuudesta ja purkaa näkemystä pakkomuuttajista implisiittisesti haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Tutkimuksen tulosten mukaan monilla pakkomuuttajilla on erityisiä vahvuuksia ja resilienssiä, jotka tukevat myös navigoimista digitaalisessa palvelujärjestelmässä ja tietomaisemassa. Pakkomuuttajien digitaalisen kotoutumisen edellytyksenä on kuitenkin yhteiskunnan vastaanottavuus ja kyky tarjota tukea, joka mahdollistaa haavoittuvassa asemassa olevan yksilön toimijuuden myös digiympäristöissä ja digitaalisessa yhteiskunnassa. Aineisto koostuu kymmenen pakkomuuttajan haastattelusta sekä digipalvelujen käytön havainnoinnista eteläsuomalaisella hyvinvointialueella, jolla toimin samanaikaisesti sosiaalityöntekijän roolissa. Merkittävä osa tutkimuksen osallistujista oli nykyisiä tai entisiä asiakkaitani. Tämä toi tutkimukseen erityisiä eettisiä ulottuvuuksia ja vaati moniulotteista eettistä arviointia tutkimukseen liittyvissä kohtaamisissa. Tätä käytännön etiikkaa olen nimittänyt relationaaliseksi tilanne-etiikaksi. Metodologisesti tutkimus asettuu kriittisen etnografian tutkimusperinteeseen, jonka mukaisesti osallistujat nähdään aktiivisina toimijoina, joilla on tieto ja asiantuntijuus omasta maailmastaan.