Yhteistyö päihdetaustaisen vanhemman ja sosiaalityöntekijän välillä

Tässä tutkielmassa käsitellään hyvän luottamussuhteen muodostumista sosiaalityöntekijän ja päihdetaustaisen vanhemman välille. Tavoitteena on nostaa valitusta aineistosta esiin millaisia ovat luottamusta lisäävät kokemukset päihdetaustaisen vanhemman näkökulmasta. Tässä yhteydessä hyvällä luottamus-suhteella tarkoitetaan sosiaalityöntekijän ja vanhemman välistä luottamusta, missä ymmärretään tehtyjen päätösten vaikutus lapsen edun kannalta. Lisäksi valitusta aineistosta nostetaan esiin päihdetaustaisen vanhemman kokemuksia saamastaan tuesta muutoksen tekemiseen. Työn teoreettinen näkökulma on luottamussuhteen luomisessa sekä yhteistyöhön liittyvässä vuorovaikutuksessa. Luottamussuhteen muodostumista käsitellään teorian kautta keinoina, mitkä auttavat saamaan asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välille toista kunnioittavan ilmapiirin. Tähän liitetään myös varhainen puuttuminen sekä sosiaalityöntekijän valta-asetelma suhteessa asiakkaaseen. Vuorovaikutuksessa käsitellään myös Carl Couchin 1980-luvulla luomaa määritelmää vuorovaikutussuhteen viidestä eri tasosta. Työ on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistonhaun metodina on ollut teorianohjaama aineistohaku. Valittu aineisto muodostuu viidestä vertaisarvioidusta artikkelista, joista neljä käsittelee suomalaista sosiaalityötä ja yksi slovenialaista sosiaalityötä. Artikkelit on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin hyödyntäen narratiivista tutkimusotetta. Tutkimustuloksissa nousee esiin, miten päihdetaustaisen vanhemman kuulluksi tuleminen sekä kokonaisvaltaisen kohtaamisen tärkeys on oleellista luottamuksen muodostumisen osalta. Vanhemman aiemmat kokemukset sekä sosiaalityöntekijän usko muutoksen aikaansaamisessa, vaikuttaa yhteistyön laatuun merkittävästi. Vanhemman tärkeimpänä motivaattorina palveluihin sitoutumisessa on oma lapsi. Tuen tarjoaminen koko perheelle lisää vanhemman motivaatiota ja mahdollistaa perheen elämäntilanteen kokonaisvaltaisen muutoksen.