Jaettu asiantuntijuus järjestöyhteistyössä : kotoutumispalveluiden sosiaalityöntekijöiden kokemuksia järjestöyhteistyöstä

Tutkielman aiheena on kotouttavaa työtä tekevien sosiaalityöntekijöiden kokemukset järjestöyhteistyöstä ja monisektorisesta asiantuntijuudesta osana tätä yhteistyötä. Sosiaalityössä on kiinnitetty enenevästi huomiota moniammatillisuuden ja viranomaisyhteistyön tarpeeseen. Järjestöt ja kolmas sektori tunnistetaan silti edelleen heikosti sosiaalityön tasavertaisena yhteistyökumppanina. Globaalit ja yhteiskunnalliset tilanteet luovat kotouttavaan työhön jatkuvasti uusia palvelutarpeita, joihin vastaaminen edellyttää erilaisten toimijoiden yhdistämistä. Yhteistyötä tarkastellaan usein sen esteiden ja haasteiden tai sille luotujen rakenteiden näkökulmasta. Pelkkä yhteistyön nimellinen lisääminen tai yhteistyörakenteiden luominen on riittämätöntä, sillä vaarana on, että yhteistyön tekeminen voi typistyy mekaaniseen suorittamiseen. Tarkastelen tutkielmassani sosiaalityön ja järjestöjen välistä yhteistyötä jaetun asiantuntijuuden näkökulmasta. Kun jaetun asiantuntijuuden elementit omaksutaan osaksi työskentelyä, voidaan tavoittaa vahva, uusia ratkaisuja ja uutta tietoa tuottava yhteistyön taso. Tällaista työskentelyä tarvitaan kotouttamisen kentällä, jossa ratkottavat ongelmat ovat monisyisiä ja kotoutuja-asiakkaiden kanssa työskentelee moninainen joukko erilaisia toimijoita. Tutkielman aineistona on kuuden kotouttamisen parissa työskentelevän sosiaalityöntekijän yksilöhaastattelut. Tulosten muotoilussa olen hyödyntänyt aineistolähtöisen analyysin tukena fenomenologisia ja hermeneuttisia näkökulmia kokemuksen tutkimiseen. Näkökulmien mukaisesti ihmisten merkityksenannot ovat väylä yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämiseen. Hyödynsin analyysissä fenomenologiaan kuuluvaa reduktiota ilmiön rakenteen ja ilmiöön kuuluvan ytimen muotoilemiseksi. Hermeneuttista, tulkintaan perustuvaa analyysiä edustaa tulosten muotoilussani jatkuva dialogi aineiston kanssa ja aineistosta tehtyjen tulkintojen reflektoiminen tietoisuudessa. Analyysin edetessä esiymmärrys syvenee tiedostetummaksi ymmärrykseksi ilmiöstä. Muotoilin aineiston pohjalta neljä yleistä merkitysverkkoa, jotka kuvaavat työntekijöiden järjestöyhteistyökokemuksille merkityksellisiä osa-alueita. Järjestöyhteistyön tekemistä kuvaa 1. organisaatioon, rakenteisiin ja työyhteisöön, 2. yhteistyösuhteeseen, 3. yksilön ominaisuuksiin sekä 4. asiakasnäkökulmaan liittyvät tekijät. Kun eri osa-alueisiin liittyvät elementit toteutuvat onnistuneesti voidaan saavuttaa vahva, jaettuun asiantuntijuuteen nojaava yhteistyö järjestöjen ja sosiaalityön välillä.