Viimeistelyharjoittelun kuormittavuuden mittaaminen seerumin hormonipitoisuuksien ja ortostaattisen kokeen avulla suomalaisilla huippupainijoilla

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli mitata painin viimeistelyharjoittelun kuormittavuutta eritasoisilla huippupainijoilla. Mittausmenetelminä pitkittäistutkimuksessa käytettiin seerumin hormonipitoisuuksia (vapaa testosteroni, testosteroni, SHBG) ja autonomisen hermoston toimintaa kuvaavaa ortostaattista mittausta. Lisäksi lajinomaiset testit (nukketesti, rullaussimulaattori) sekä subjektiivisten tuntemusten selvittäminen olivat osana mittausmenetelmiä. Koehenkilöinä oli kahdeksan (n = 8) maajoukkuetason painijaa. Painijat jaettiin kahteen ryhmään kilpailumenestyksen ja leirityksessä oloajan perusteella. Ryhmiä tarkasteltiin sekä kokonaisena joukkona että kahtena erillisenä ryhmänä (kokeneet ja uudet). EM-kilpailuihin valmistavien leirien yhteydessä oli kuukauden aikana viisi mittauskertaa. Laitteiden testaus ja lähtötasomittaukset suoritettiin ensimmäisellä mittauskerralla. Toisella ja kolmannella kerralla mitattiin intensiivisen leirin ja viimeisillä mittauksilla kontrolliotteluleirin vaikutuksia koehenkilöihin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kokeneemmat olivat uusla painijoita keskimäärin 4.5 vuotta vanhempia (p<0.05). Verinäytemuuttujista kreatiinikinaasi nousi koko testausjakson aikana koko joukolla (p < 0.01) sekä molemmilla ryhmillä (p < 0.001) intensiivisen leirin aikana. S-urea nousi (p < 0.05) kokeneiden ryhmässä intensiivisellä leirillä. Koko joukolla tapahtui tutkimusjaksolla nousua kreatiniinissa (p < 0.05). Hormonimuuttujissa ei tapahtunut tilastollisia muutoksia. Seisomasyke nousi koko joukolla (p < 0.05) ,ja siinä tuli myös ryhmien välille tutkimuksen aikana ero (p < 0.05). Subjektiivisissa tuntemuksissa pitkä leiri aiheutti kuntotuntemuksessa ryhmien välille eron (p < 0.05). Koko ryhmällä laski myös palautunut muuttuja (p < 0.05). Kevennyshyppy ei muuttunut tilastollisesti edes melkein merkitsevästi. Nukketestissä oli eroja ryhmien välillä ensimmäisten tehojaksojen keskiarvossa (p<0.05), koska kokeneemmat suoriutuivat alkutestauksessa keskimäärin 2.6 sekuntia uusia painijoita nopeammin. Tutkimuksessa käytettyjen muuttujien avulla ei havaittu viimeistelyharjoittelun olevan liian kuormittavaa. Testosteronin, kreatiinikinaasin ja ortostaattisen mittauksen avulla voidaan arvioida urheilijan rasitustasoa. Tätä tutkimusta olisi hyvä jatkaa seuraamalla eri harjoituskausilla tapahtuvia hermostollisia ja hormonaalisia muutoksia.