Länsimaat eduskuntapuheessa

Tämän maisterintutkielman kolme tutkimuskysymystä ovat: 1) Millaisia merkityksiä länsimaat saavat eduskunnassa pidetyissä puheenvuoroissa? 2) Millä tavoin puheenvuorot osallistuvat länsimaiden rakentumiseen kuviteltuna yhteisönä? 3) Millaisia valtasuhteita puhe länsimaista heijastaa? Tutkielman aineisto on koottu eduskunnan täysistunnoissa pidetyistä puheenvuoroista, joissa esiintyy sana länsimaa(t). Aineisto rajautuu täysistuntojen pöytäkirjoihin vuodelta 2015 maaliskuuhun 2020. Tarkastelen puheenvuoroja kriittisen diskurssianalyysin keinoin hyödyntäen kuvitellun yhteisön käsitettä. Länsimaita koskevassa kirjallisuudessa länsi on teoretisoitu historiallisena ja poliittisena kategoriana, kertomuksena läntisestä sivilisaatiosta sekä tyyliteltynä, stereotyyppisenä kokoelmana kuvia. Länsimaat käsitteenä saakin muuttuvia sisältöjä eri konteksteissa. Länsimaat ovat myös todellinen, taloudellisesti ja poliittisesti kytkeytynyt valtioiden verkosto. Sivilisaatiokertomuksena länsimaalaisuus tarkoittaa edistystä, sivistystä sekä yhteiskunnallisia ihanteita kuten demokratiaa, oikeusvaltiota, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. (Pennanen ja Jouhki 2016, 20.) Länsimaat merkitsivät aineistossa poliittista toimijaa, kulttuuri- ja arvoyhteisöä sekä viiteryhmää. Länsimaille tunnusomaisina piirteinä nähtiin muun muassa vapaus, avoimuus, suvaitsevaisuus ja teollis-tuneisuus. Länsimaita yhdistää myös vauraus ja suurempi päästöjen tuottaminen. Länsimaista yhteiskuntajärjestystä aineistossa kuvaa länsimainen demokratia ja oikeusvaltioperiaate. Suomi sai aineistossa merkityksen länsimaana erityisesti osana Eurooppaa ja pohjoismaita. Länsimaat edustivat standardia, johon Suomen on pyrittävä. Länsimaat merkitsivät myös yhteisöä, jonka elämänmuotoa terrorismi uhkaa. Länsimaisen kulttuurin ja maailmankatsomuksen yhtenäisyyttä rakennettiin myös islamin edustamaa toiseutta vasten. Länsimaat ovat aineistossa tarkemmin määrittelemätön, kyseenalaistamaton ja todelliseksi koettu yhteisö, johon halutaan identifioitua.