| dc.description.abstract | Jalkapallo on nopeuskestävyyslaji, jossa suurin osa energiasta tuotetaan kuitenkin aerobisesti (keskiarvoinen syke 150-175 lyöntiä minuutissa). Pelin intensiivisissä jaksoissa tukeudutaan myös anaerobiseen energiantuottoon: kreatiinifosfaatti lyhyissä yksittäisissä intensiivisissä jaksoissa ja anaerobinen glykolyysi pidemrnissä intensiivisissä jaksoissa (veren laktaattipitoisuudet 2-8mmol/l, huippuarvo noin 12 mmol/l). (Bangsbo ym. 1991.) Tämä pelin luonne asettaa haIjoittelulle tiettyjä vaatimuksia: pelaajien kestävyysominaisuuksia ja taitoa tulisi kehittää samoissa haIjoitteissa. Siksi suurin osa fyysisestä harjoittelusta jalkapallossa tulisi tehdä pallon kanssa (Bangsbo 1994b). Pienpelit ovat hyviä harjoitteita tähän tarkoitukseen ja niiden sääntöjä muuntelemalla kuormittavuutta voidaan säädellä. (Balsom 1998.) Tämän tutkimuksen lähtökohta oli käytännön valmennustietämyksen lisääminen jalkapallon kestävyyshaIjoitteluun. Miten erilaiset 3 vastaan 3 -pienpelit kuorrnittavat verrattuna ottelukuorrnitukseen, ja ovatko ne sopivia harjoitusmuotoja pelinomaisten kestävyysominaisuuksien kehittämiseksi. Koeasetelma muotoiltiin käytännön valmennustietämyksen pohjalta ja valitut harjoitteet olivat yleisesti käytettyjä jalkapallossa. Tutkimuksessa selvitettiin 3 vastaan 3 -pienpelien fYsiologista kuormittavuutta kahdella eri pelisovelluksella: vapaat ja kahteen rajoitetut pallokosketukset. Pienpelikuormituksessa pelattiin ensiksi 4*3 min sitten 4*2 min ja lopuksi 4* 1 min, joissa vapaat ja kahteen rajoitetut pallokosketukset vaihtelivat. Kuormittavuuden mittareina käytettiin sydämen lyöntitaajuutta ja veren keskimääräistä laktaattipitoisuutta. Lisäksi tarkasteltiin pelaajien keskimääräisesti liikkuman matkan jakautumista eri intensiteetteihin (paikallaan, kävely, hölkkä, juoksu ja spurtti) ja niihin käytettyä aikaa. Pienpeleistä saatuja tuloksia verrattiin varsmalseen ottelukuorrnitukseen (10 vastaan 10 + maalivahdit) tavoitteena selvittää riittääkö pienpeleissä aikaansaatu kuormitus ylläpitämään ja kehittämään pelinomaisia kestävyysominaisuuksia. Tutkimuksen koehenkilöinä toimi FC Jokrujen 1. divisioonatason pelaajia (n=6, 17-21 v.). Koehenkilöistä kolme oli jo pelannut yhden tai useamman kauden 1. divisioonassa ja muut pelaajista olivat oman ikäluokkamaajoukkueen pelaajia, joten pelaajien taitotaso oli riittävä 3 v 3 - pienpelitutkimuksen toteuttamiseksi. Sykkeet mitattiin tallentavalla Polarin sykemittarilla 5 sekunnin tallennusvälillä ( accurex plus), josta syketiedostot purettiin polarin 5.03 analyysiohjelmaan. Sykkeistä laskettiin kunkin työjakson keskiarvot ja viimeisen 20 sekunnin keskiarvot graafisen tulostuksen pohjalta. Verinäytteet, joista veren laktaattipitoisuus määritettiin, otettiin sormenpäästä kapillaariin (25 ul) jokaisen työjakson jälkeen ja leponäyte ennen kuormitusta. Ottelukuormituksessa verinäytteet otettiin ennen pelin alkua, puoliajalla ja ottelun jälkeen. Pienpeli kuvattiin paikallaan olevalla videokameralla koko kentän kuvakuimalla. Kuvanauhalta liikkumista analysoitiin tutkijan subjektiivisen arvioinnin perusteella sekunti sekunnilta, ja jokainen intensiteetin muutos ja niiden pituudet kuormitusjakson sisällä tallennettiin SAGE Game Manager -tietokoneohjelmaan. Tallenetun tiedon perusteella ohjelma laski kunkin pelaajan liikkuman kokonaismatkan ja sen jakautumisen eri intensiteetteihin. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS 10.0- Ja Excel 2000- taulukkolaskentaohjelmilla. Tulosten esittämisessä on käytetty keskiarvoja ja - hajontoja, rrunulli- ja maksimiarvoja sekä variaatiokertoimia. Muuttujien välisiä yhteyksiä vertaiItiin Pearsonin korrelaatiokertoimella ja niiden eroja kaksisuuntaisella ttestillä merkitsevyystasona p < ,05. Keskiarvosyke oli ottelukuormituksessa 164 ± 1 lyöntiä minuutissa, joka vastasi noin 82-83 % suhteellista tasoa maksimisykkeestä. Keskiarvoinen veren laktaattipitoisuus oli 30 minuutin kohdalla 6.3 mmol/l ja ottelun lopussa 6.5 mmol/l. Keskiarvosykkeet olivat minuutin työjaksossa 147 ± 3 lyöntiä minuutissa, kahden minuutin työjaksossa 160 ± 2 lyöntiä minuutissa ja kolmen minuutin työjaksossa 160 ± 4 lyöntiä minuutissa. Viimeisen kolmanneksen keskiarvo syke oli minuutin työjaksoissa 159 ± 9 lyöntiä minuutissa, kahden minuutin työjaksoissa 172 ± 9 lyöntiä minuutissa ja kolmen minuutin työjaksoissa 170 ± 10 lyöntiä minuutissa (suhteellinen taso 80, 87 ja 86 % maksimisykkeestä). Veren keskiarvoinen laktaattipitoisuus koko pienpelikuormituksessa oli 4,2 ± 0,9 mmol/l (1 min 3,6 ± 0,5,2 min 5,0 ± 0,8 ja 3 min 4,2 ± 1). Tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää 3 v 3 -pelissä kahden ja kolmen minuutin työjaksojen viimeisten kolmannesten keskiarvosykkeitä, jotka olivat huomattavasti korkeammat kuin ottelukuormituksessa. Tulosten perusteella 3 v 3 - pienpelillä saadaan ottelutilannetta vastaava kuormitus yli kaksi minuuttia pitkillä työjaksoilla viimeisen kolmanneksen keskiarvosykkeiden perusteella, ja siten se on sopiva harjoitusmuoto ainakin pelinomaisten kestävyysominaisuuksien ylläpitämiseksi. Kuormitusaikaa pidemmät palautustauot, ja kahta minuutttia pidemmissä kuormitusjaksoissa myös kuormitusaikaa vastaava palautusaika, olivat liian pitkiä riittävän kuormituksen aikaan saamiseksi. Vapailla ja kahteen rajoitetuilla pallokosketuksilla pelattujen pienpelien fysiologisessa kuormittavuudessa ei ollut eroja keskiarvosykkeiden, keskiarvoisen veren laktaattipitoisuuden ja liikkumisen perusteella, vaikka kahteen rajoitetuilla pallokosketuksilla olettaisi kuormituksen olevan korkeampi Pelaajat joutuvat liikkumaan enemmän hakeakseen vapaata tilaa kentällä, joka puolestaan aktivoi puolustavan joukkueen pelaajia. | fi |
