Mäkelä, Ilkka. Jalkapallon pienpelien fysiologinen kuormittavuus. Liikuntafysiologian pro gradu -tutkielma. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Jalkapallo on fyysinen taitolaji. Kenttäpelaajan kestävyyden tulisi olla vähintään kohtalaisella tasolla, jotta hän kykenee säilyttämään ja hyödyntämään taitotasonsa optimaalisesti läpi ottelun. Jalkapallon kestävyysharjoittelussa intervallityyppiset pienpelit tukevat myös pelaajan taidon ja pelikäsityksen kehittymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tyypillisimpieIi pienpelivariaatioiden fysiologisia kuonnitusvasteita. Koeasetelma muotoiltiin Suomen liigajokkueiden valmentajille suunnatun kyselyn pohjalta. Lisäksi pyrittiin määrittelemään juoksunopeus vauhtikestävyysharjoitteessa, kun sydämen syketaajuus oli sama kuin pienpelissä. Tutkimuksen koeryhmänä toimi kahdeksanjalkapalloilijaa (keski-ikä 22 v.), joista kuusi pelasi liigatasolla, yksi 1. divisioonassa ja yksi 2. divisioonassa. Pienpelimuotona oli 5v5-peli (4
kenttäpelaajaa + maalivahti) 40 x 30 metrin alueella ilman rajoituksia sekä kahdella kosketuksella. Kuonnitusaika oli 9 x 2 min (palautus 1 min). Mitattavina fysiologisina muuttujina molemmissa kuonnitusmalleissa olivat syketaajuus (HR) ja veren laktaattipitoisuus. Syke tallennettiin koko kuormituksen ajalta ja verinäytteet otettiin jaksojen 2, 4 ja 8 jälkeen. Samat pelijaksot myös videoitiin, jotta saatiin analysoitua pelaajien liikkumisen määrä ja intensiteetti. Vauhtikestävyysjuoksut suoritettiin sadan metrin radalla edestakaisin juosten. Kuormituksen vaikutusta suorituskykyyn mitattiin kevennyshypyilläja nopeuskestävyystestillä (10 x 20 m). 5v5-pelissä kahden minuutin jakson jälkimmäisen minuutin keskimääräinen syketaajuus oli 171 lyöntiä minuutissa (87,1 % HRmax). Ver~n laktaattipitoisuus oli näytteiden keskiarvona 4,5 mM. Pelaajat liikkuivat pelijakson aikana keskimäärin 309 metriä, josta lähes puolet oli hölkkää. Juoksukuormituksessa kaksi lyöntiä alhaisemmalla syketaajuudella matkaa kertyi 473 metriä. Laktaattipitoisuus jäi tuolloin 3,8 mM:iin. 5v5-pelissä yllettiin selvästi aiempien tutkimusten normaaliotteluissa mitattuihin sykeja laktaattitasoihin. Pelivariaatioiden välillä ei syke-eroa havaittu. Sykevasteet pelaajien välillä olivat melko yhtenäisiä, mutta laktaatissa vaihtelu oli runsaampaa. Pelien syketaso saavutettiin noin 4 mls:n nopeudella, jolla ylitettiin pelaajienjuoksumatolla arvioitu laktaattikynnys. Peli- ja juoksukuormitus eivät vaikuttaneet suorituskykymuuttujiin. Jalkapallon 5v5-peliä voi käyttää pelaajien hapenoton kehittämiseen. Sentraalisten harjoitusvaikutusten lisäksi lajissa keskeiset lihasryhmät saavat pienpeleissä lajinomaisia ärsykkeitä enemmän kuin pelkästään juosten suoritetuissa harjoitteissa. Intervallityyppisillä pienpeleillä rekrytoidaan myös nopeita lihassoluja tehokkaammin kuin tasavauhtisella kuonnituksella. Vaikka kestävyys on jalkapallossa keskeinen fyysinen ominaisuus, ei sen kehittämisellä saisi riskeerata pelaajien nopeusominaisuuksia.
...
