Työelämän ulossulkemisen mekanismit ulkomaalaistaustaisten naisten kokemana

Maahanmuuttokeskustelu Suomessa on keskittynyt pitkään talouspoliittisen diskurssin varaan, joka oikeuttaa maahan muuttaneiden arvottamisen ja rasistiset kielikuvat (mm. Vuorelma & Tilli 2021). Tässä tutkielmassa tarjotaan tälle diskurssille vastanäkemys kiinnittämällä huomiota työn rakenteiden sosiaaliseen kestävyyteen ja ulkomaalaistaustaisten naisten ammatillisen toimijuuden mahdollisuuksiin. Tutkimusaineisto koostuu neljältä (N=4) ulkomaalaistaustaiselta naiselta kerätystä teemahaastattelusta. Naiset eroavat toisistaan ikänsä, maahanmuuton syiden, perhetilanteensa, äidinkielensä ja kansalaisuuden osalta. Lisäksi he toimivat erilaisissa työtehtävissä eri aloilla. Aineiston analyysissa hyödynnettiin temaattista analyysia. Havaittiin, että ulkomaalaistaustaisia naisia pyritään asettamaan ns. hyvän maahanmuuttajanaisen rooliin, jonka välityksellä heidän osallistumistaan työmarkkinoille kontrolloidaan. Heidän ammattitaitonsa odotetaan olevan puutteellista ja heidät nähdäänkin usein apua tarvitsevina uhreina, joiden rooli on edustaa ulkopuolisuutta. Ulkoa annettu rooli onkin osa työpaikoilla vallitsevaa jakoa sisä- ja ulkopiireihin. Sisäpiireihin yhdistetty ammattitaito ja ammatillinen toimijuus mielletään osaksi suomalaisuutta, kun toisaalta suomalaiseksi tulemisen nähdään olevan keino tulla hyväksi työntekijäksi. Suomalaisuus ei kuitenkaan näytä olevan näiden naisten saavutettavissa, vaan muodostaa eksklusiivisen sisäryhmän, jonne pääseminen edellyttää oman maahanmuuttajuuden ylittämistä.